Jo rinnassani tunsin havahtuvan
ma Lemmen herkän hengen unestaan,
ja Amorin min oudon iloissaan
näin kaukaa luokseni ma ilmaantuvan.
Hän lausui: "Nyt mua palvella saat luvan",
ja hymy hohti joka sanastaan.
Hän viipyi hetken; jäinpä katsomaan
ja kohta näinkin viehättävän kuvan:
näin Monna Vannan, Monna Bicen tieltä
ma saapuvan, he mua kohti kulki,
kanss' ihmeen toinen ihme vaeltaa.
Ja silloin -- vielä hurmaapi se mieltä --
näin Amor: "Kevät tuo on", lausui julki,
"ja Rakkaus tuo, kun niin mua muistuttaa".
Tässä sonetissa on monta osaa; ensimäinen niistä sanoo, kuinka
tunsin tuon tavallisen vavistuksen heräävän sydämessä ja kuinka olin
näkevinäni Rakkauden iloisena ilmaantuvan sydämeeni kaukaa; toinen
sanoo, mitä Rakkaus tuntui sanovan sydämessäni ja miltä hän minusta
näytti; kolmas sanoo, kuinka sitten, kun hän oli tuollaisena viipynyt
kanssani hetken, näin ja kuulin erinäisiä asioita. Toinen osa alkaa
tästä: _Hän lausui_, kolmas tästä: _Hän viipyi_. Kolmas osa jakautuu
kahteen: ensimäisessä sanon mitä näin, toisessa sanon mitä kuulin.
Toinen alkaa tästä: _Näin Amor_.