Tämän mieliharhan jälkeen tapahtui eräänä päivänä, kun istuin
mietteissäni jossakin, että tunsin vavistuksen alkavan sydämessäni
aivan kuin olisin ollut lähellä tuota donnaa. Silloin, sen sanon,
ilmestyi Rakkaus minulle näyssä; sillä olin näkevinäni hänen tulevan
siitä paikasta, jossa oli donnani, ja oli kuin hän olisi iloisesti
sanonut minulle sydämessäni: "Muista siunata päivää, jolloin otin
sinut valtaani, sillä se sinun tulee tehdä". Ja totisesti tuntui
sydämeni niin iloiselta, etten olisi sitä omaksi sydämekseni
uskonut, sen uuden olotilan tähden. Ja vähän jälkeen näiden sanojen,
jotka sydän sanoi minulle Rakkauden kielellä, näin että minua
läheni eräs jalo donna, joka oli kuuluisa kauneudestaan ja joka jo
suuressa määrin oli tuon ensimäisen ystäväni sydämen valtiatar.
Ja tämän donnan nimi oli Giovanna, vaikka hän kauneutensa tähden,
niinkuin joku uskoo, oli saanut nimen Primavera, ja siksi häntä
nimitettiin. Ja hänen jäljessään tuli, niinkuin katsellessani näin,
tuo ihmeellinen Beatrice. Nämä donnat kulkivat ohitseni toinen
toisensa jäljessä, ja minusta tuntui, että Rakkaus puhui sydämessäni
ja sanoi minulle: "Tämä ensimäinen on saanut nimen Primavera vain
tämänpäiväisen tulonsa vuoksi; sillä minä käskin nimen antajan
kutsumaan häntä sillä nimellä Primavera,[26] se on _prima verrà_,
koska hän ensimäisenä tulee sinä päivänä, jolloin Beatrice näyttäytyy
uskollisensa harhanäyn jälkeen. Ja jos myös tahdot miettiä hänen
ensimäistä nimeään, merkitsee sekin _prima verrà_, koska hänen
nimensä Giovanna johtuu siitä Johanneksesta, joka kävi totisen
valon edellä, sanoen: _'Ego vox clamantis in deserto, parate viam
domini'_".[27] Ja minusta tuntui myös, että hän sitten sanoi minulle
nämä sanat: "Ja joka tahtoisi hienosti ajatella, nimittäisi tätä
Beatricea Rakkaudeksi, sillä niin suuresti on hän minun kaltaiseni".
Ja myöhemmin, ajatellessani, päätin kirjoittaa runon ensimäiselle
ystävälleni, jättäen mainitsematta eräitä sanoja, joita nähdäkseni ei
pitänyt sanoa, sillä uskoin että hänen sydämensä vielä katseli tuon
armaan Primaveran kauneutta; ja sepitin tämän sonetin, joka alkaa:
_Jo rinnassani tunsin havahtuvan_.