Sa lietkö tuo, ken ennen useasti
on donnastamme meille haastellut?
on äänes tuttu, mutta muuttunut
oot toiseks muodoltasi siitä asti.
Ja miksi itket nyt niin katkerasti,
kuin itseäs ois murhe kohdannut?
Liet hänen kyyneleitään katsellut,
kun surun vallass' oot noin vaikeasti.
Suo meidän käydä itkein, allapäin
(se syntinen, ken lohduttaisi meitä),
me kuulimme, kun puhui nyyhkyttäin
hän, jonka kasvoja ei Sääli heitä.
Ken kauan katsellut ois häntä näin,
ois varmaan kuollut kesken kyyneleitä.
Tässä sonetissa on neljä osaa, koska neljällä tavalla puhuivat
donnat, joiden puolesta vastaan, ja koska ne jokseenkin käyvät
selville ylempänä, en ryhdy kertomaan osien sisällystä, ja senvuoksi
vain eroitan ne. Toinen alkaa tästä: _Ja miksi itket;_ kolmas: _Suo
meidän käydä;_ neljäs: _Hän, jonka kasvoja_.