On donnallani Rakkaus silmissään,
hän kaiken jaloks muuttaa katsomalla.
Vain häneen silmät kääntyy kaikkialla,
ja tervehdys saa syömet värjymään.
Mies silmät maahan luo, ja syntejään
jo huokaa katsannolla kalvahalla.
Masentuu viha donnan katseen alla.
Oi käykää, neidot, häntä kiittämään.
Saa kaikki nöyrät, vienot ajatukset
se mielehen, ken donnan äänen kuuli,
ken hänet kohtas, ylistetty on.
Ei arvaa muisti, kuvaa kertomukset,
hän miltä näyttää hymyisenä huuli:
kuin ihme on se, uusi, verraton.
Tässä sonetissa on kolme osaa. Ensimäisessä sanon, kuinka tämä
donna muuttaa mainitun mahdollisuuden teoksi, silmiensä verrattoman
vaikutuksen mukaisesti; ja kolmannessa sanon tämän saman, hänen
suunsa verrattoman vaikutuksen mukaisesti, ja näiden kahden osan
välissä on pieni osa, joka ikäänkuin pyytää apua edelliselle ja
seuraavalle ja alkaa tästä: _Oi käykää, neidot_. Kolmas alkaa tästä:
_Saa kaikki nöyrät_. Ensimäinen jakautuu kolmeen, sillä ensimäisessä
sanon, kuinka hänellä on voima tehdä lempeäksi kaikki mitä näkee,
ja tämä merkitsee samaa kuin Rakkauden saattaminen mahdollisuudeksi
siinä missä sitä ei ole, toisessa sanon, kuinka hän muuttaa teoksi
Rakkauden kaikkien niiden sydämissä, jotka hän näkee; kolmannessa
sanon, mikä voimallinen vaikutus hänellä sitten on heidän sydämiinsä.
Toinen alkaa tästä: _Vain häneen;_ kolmas tästä: _Ja tervehdys._ Kun
sitten sanon: _Oi käykää, neidot_, teen ymmärrettäväksi, kenelle
puheeni tarkoitan, kutsuen donnia avukseni kunnioittamaan häntä.
Kun sitten sanon: _Saa kaikki nöyrät_, ilmaisen tuon saman, mikä on
sanottu ensimäisessä osassa, hänen suunsa kahden teon mukaisesti,
joista toinen on hänen suloinen puheensa ja toinen hänen ihmeellinen
hymyilynsä, vaikka en jälkimäisestä sanokaan, kuinka se vaikuttaa
sydämiin, koska muisti ei voi tallettaa sitä eikä sen vaikutuksia.