On yhtä Rakkaus ja sydän jalo;
niin viisas[24] kerran lausui laulussaan.
Kuin sielu järkevä ja järjen valo,
ei voi ne olla ilman toisiaan.
Kun alttiin luonnon täyttää lemmen palo,
se Amorista saapi valtiaan,
ja Amorille aukee syömen talo,
miss' uinuu kauan taikka hetken vaan.
Kun näkyy sitten sulot naisen armaan,
ne silmää miellyttää, ja halu vieno
syömessä syttyy omaks saamiseen,
niin kauan viivähtää se, kunnes varmaan
jo havahtuu tuo lemmen henki hieno.
Näin mieskin tehoo naisen sydämeen.
Tämä sonetti jakautuu kahteen osaan: ensimäisessä puhun Rakkaudesta,
mikäli se ilmenee mahdollisuutena, toisessa puhun siitä, mikäli se
mahdollisuudesta muuttuu teoksi. Toinen alkaa tästä: _Kun näkyy_.
Ensimäinen jakautuu kahteen osaan: ensimäisessä sanon, missä
esineessä on tämä mahdollisuus, toisessa sanon, kuinka tämä esine ja
voima luodaan olemaan, ja kuinka toinen suhtautuu toiseen niinkuin
muoto aineeseen. Toinen alkaa tästä: _Kun alttiin luonnon_. Kun
sitten sanon: _Kun näkyy sitten_, ilmaisen kuinka tämä mahdollisuus
muuttuu teoksi, ja ensin kuinka se muuttuu miehessä, sitten kuinka se
muuttuu naisessa, alkaen tästä: _Näin mieskin_.