Tapahtui sitten, että kulkiessani erästä tietä, jonka varrella
virtasi hyvin kirkas joki, valtasi mieleni sellainen runointo, että
aloin miettiä minkä muodon valitseisin, ja ajattelin etten voisi
puhua hänestä, jollen puhuisi naisille toisessa personassa, eikä joka
donnalle, vaan ainoastaan niille, jotka ovat armaita naisia eivätkä
ainoastaan naisia. Silloin, sen sanon, puhui kieleni kuin liikkuen
itsestään ja sanoi: "Ah naiset, joill' on tieto lemmen taian". Nämä
sanat kätkin mieleeni suuresti iloissani, ajatellen ottaa ne runoni
alkusäkeiksi, ja palattuani mainittuun kaupunkiin ja ajateltuani
muutamia päiviä aloitin sitten canzonen, joka alkaa näillä sanoilla
ja jonka rakenne käy selville alempana olevasta jaoituksesta.