XVIII

Koska jo monet henkilöt olivat ulkomuodostani ymmärtäneet sydämeni

salaisuuden, niin myöskin eräät donnat, jotka olivat kokoontuneet

iloitsemaan toistensa seurasta, tiesivät hyvin sydämeni tunteet,

sillä jokainen heistä oli ollut näkemässä useita tappioitani; ja kun

minä kuljin heidän läheltään ikäänkuin sattuman johtamana, kutsui

eräs noista armaista naisista minua. Donna, joka oli minua kutsunut,

oli puheissaan hyvin herttainen, niin että kun olin tullut heidän

eteensä ja näin että tuo armain donnani ei ollut heidän joukossaan,

tervehdin heitä tyyntyneenä ja kysyin mitä he suvaitsivat. Donnia oli

monta, ja heidän joukossaan muutamia, jotka nauroivat keskenään. Oli

toisia, jotka katselivat minua, odottaen mitä tulisin sanomaan. Oli

toisia, jotka puhelivat keskenään. Näistä yksi, kääntäen silmänsä

minua kohti ja kutsuen minua nimeltä, lausui nämä sanat: "Mitä

tarkoitusta varten rakastat tuota donnaasi, koska et voi kestää hänen

läheisyyttään? Sano se meille, sillä varmaan on sellaisen rakkauden

tarkoitus ylen erikoinen". Ja kun hän oli sanonut minulle tämän, niin

näkyi ettei ainoastaan hän, vaan kaikki toisetkin alkoivat odottaa

vastaustani. Silloin sanoin nämä sanat heille: "Donnat, rakkauteni

tarkoituksena oli ennen tuon donnan tervehdys, josta kenties puhutte,

ja siinä asui autuus, joka oli kaikkien toiveitteni päämäärä. Mutta

sen jälkeen kun hän on nähnyt hyväksi evätä minulta tervehdyksensä,

niin herrani Rakkaus, ja siitä hänelle kiitos, on kätkenyt kaiken

autuuteni siihen, mikä ei minulta voi kadota". Silloin nuo donnat

alkoivat puhella keskenään, ja niinkuin väliin näemme veden lankeavan

maahan kauniilla lumella sekoitettuna, niin olin kuulevinani heidän

sanojensa putoilevan huokauksilla sekoitettuina. Ja kun he olivat

vähän aikaa puhuneet keskenään, sanoi minulle vielä tuo sama donna,

joka oli ensin puhunut, nämä sanat: "Me pyydämme sinua kertomaan

meille, missä on tuo autuutesi". Ja minä vastasin hänelle ja

sanoin ainoastaan: "Runoissa, jotka ylistävät donnaani". Silloin

vastasi tuo, joka minua puhutteli: "Jos toden sanoisit, niin

toisessa mielessä olisit laatinut ne säkeet, jotka olet sepittänyt

tulkitsemaan omaa tilaasi". Ja silloin minä, ajatellen noita sanoja,

lähdin heidän luotaan kuin häpeissäni, ja puhelin itsekseni: "Koska

sellainen autuus asuu niissä sanoissa, jotka ylistävät donnaani,

miksi olen siis muuta puhunut?" Ja niin päätin tästälähin aina ottaa

lauluni aiheeksi sellaista, joka olisi tuon armaimman ylistystä;

ja paljon ajatellessani asiaa, tuntui minusta että olin ryhtynyt

aiheeseen, joka oli minulle liian korkea, enkä rohjennut alkaa; ja

niin vietin muutamia päiviä halaten runoilla ja peljäten alkaa.

Vita nuova (Uusi elämä) · 第 29 / 74 题