Laadittuani tämän sonetin, teki mieleni vielä lausua sanoja, joissa
kertoisin omasta tilastani neljä asiaa, joita en mielestäni ollut
tätä ennen ilmaissut. Ensimäinen niistä on, että monet kerrat tunsin
tuskaa, kun muistini yllytti mielikuvitusta miettimään mitä Amor
minulle teki. Toinen on, että Rakkaus monet kerrat äkisti valtasi
minut niin rajusti, ettei minussa jäänyt henkiin muuta kuin yksi
ainoa ajatus, joka puhui tästä donnasta. Kolmas on, että kun tuo
Rakkauden kamppailu minua ahdisti, riensin melkein värittömin
kasvoin näkemään tuota donnaa, sillä uskoin että hänen näkemisensä
pelastaisi minut tästä taistelusta, ja unohdin, kuinka minun aina
kävi lähestyessäni niin suurta armautta. Neljäs on, että sellainen
näkeminen ei ainoastaan jättänyt minua puolustuksetta, vaan lopulta
tuhosi senkin vähän, mitä minussa oli henkeä. Ja niin sepitin
sonetin, joka alkaa: _Ma monta kertaa_.