Sitten kun oli kulunut niin monta päivää, että oli täyttynyt tasan
yhdeksän vuotta tuon armaimman näyttäydyttyä, niinkuin yllä on
kuvattu, tapahtui viimeisenä näistä päivistä, että tuo ihmeellinen
donna tuli vastaani, yllään hohtavan valkea puku, kahden jalon naisen
keskellä, jotka olivat iässä pitemmällä kuin hän; ja kulkiessaan
erästä tietä hän käänsi silmänsä siihen suuntaan, jossa minä hyvin
ujona seisoin, ja sanomattomassa armaudessaan, joka tänä hetkenä
saa palkkaansa iäisyyden suuressa valtakunnassa, hän tervehti minua
niin viehättävästi, että luulin silloin näkeväni kaikki autuuden
ääret. Hetki, jolloin hänen suloisin tervehdyksensä minut kohtasi,
oli totisesti sen päivän yhdeksäs, ja koska tämä oli ensimäinen
kerta, jolloin hänen sanansa lähtivät liikkeelle tullakseen minun
korviini, hurmaannuin niin suuresti, että poistuin kuin päihtynyt
ihmisten parista, ja rientäen yksinäiseen paikkaan, huoneeseen,
joka oli omani, antauduin ajattelemaan tätä kaikkein armainta.
Ja ajatellessani häntä valtasi minut suloinen uni, jossa minulle
näyttäytyi ihmeellinen ilmestys. Oli kuin olisin nähnyt huoneessani
tulenkarvaisen pilven, jonka keskeltä erotin kuin valtaherran
haahmon, peljättävän näköisen sille, joka häntä katsoi; ja hän
näytti silmissäni niin iloiselta (hän puolestaan), että se tuntu
ihmeelliseltä; ja puhuessaan hän sanoi minulle monta seikkaa, joista
en ymmärtänyt muuta kuin vähän, ja niiden joukosta ymmärsin sanat:
_Ego dominus tuus_.[10] Hänen käsivarsillaan olin näkevinäni nukkuvan
olennon, joka muutoin oli alasti, paitsi että hän minusta näytti
olevan keveästi kiedottu veripunaiseen vaatteeseen. Katsoessani
häntä hyvin tarkkaavaisesti, tunsin että hän oli tuo autuuden
donna,[11] joka edellisenä päivänä oli suvainnut tervehtiä minua.
Ja minusta näytti, että tuo toinen piti kädessään esinettä, joka
oli ilmitulessa, ja olin kuulevinani että hän sanoi minulle nämä
sanat: _Vide cor tuum_.[12] Ja kun hän oli seisonut siinä vähän
aikaa, näytti minusta että hän herätti tuon, joka nukkui, ja niin
jännitti kykyään, että sai hänet syömään[13] esineen, joka paloi
hänen kädessään, ja tuo donna söi sen pelon vallassa. Tämän jälkeen
ei kauan kestänyt, ennenkuin hänen ilonsa muuttui mitä katkerimmaksi
itkuksi, ja itkien hän otti tämän donnan käsivarsilleen ja näytti
kohoavan hänen kanssaan taivasta kohti. Silloin valtasi minut niin
suuri tuska, etten voinut haurasta untani jatkaa, vaan se särkyi
ja minä heräsin. Ja kohta rupesin ajattelemaan, ja huomasin että
hetki, jolloin tuo näky oli minulle ilmestynyt, oli ollut yön neljäs,
joten selvästi näkyy, että se oli ensimäinen hetki yön yhdeksästä
viimeisestä. Ajatellessani sitä, mikä minulle oli ilmestynyt,
päätin saattaa sen niiden monien tietoon, jotka sinä aikana olivat
kuuluisia trubaduureja. Ja koska jo itse olin oppinut taidon sepittää
loppusointuisia säkeitä, päätin laatia sonetin, jossa tervehtisin
kaikkia Rakkauden uskollisia palvelijoita; ja pyytäen heitä lausumaan
julki ajatuksensa näystäni kirjoitin heille mitä olin unessani
nähnyt. Ja silloin alotin tämän sonetin, joka alkaa sanoilla: _Sa
sydän lemmekäs_.