Jänö puputtelee varpuaamiaistaan,
riekko kahlaa toraisena suota,
etsii einettänsä paukkupakkasessa,
loikkii kettu salaa ladon luota.
»Pupun» aamiainen kesken jääpi,
maistunut ei enää varpukeitto;
tuli tuskanhiki palopakkasessa,
alkoi hengen eestä tassuin heitto.
Revolla on eine edellänsä,
mutta hiton lailla hiippoo mennä,
kovin jaksaa jauhoturkki juosta
— eihän tupsuhäntä tuo jo lennä!
Molemmat ne samoo samaan suuntaan,
kumpainenkin pakoon kuolemataan;
jänis kuolee, jos saa kettu kiinni,
kettu, jos ei jänistä saa pataan.