Mä odottelen ovellani sua ja joka ilta kuuntelemaan kuljen;
on joka ilta sama ikävyys, kun tupaan astun, oveani suljen.
Mä odottelen majassani sua, ja joka ilta askeleita kuulen;
on joka ilta sama pettymys ja ikkunaan soi itku sateen, tuulen.
Mä odottelen elämäni sua, vain kerran saapuu mustissansa muudan;
mä ulos valkeana vaellan, on seuranani kuolema ja kuudan.