Pakene luotani, armaani, anna mun yöhöni mennä!
Rakkaus suuri ja kirkas, nyt sammu ja tähtenä lennä!
Huku kuin huutokin hukkuvi hämärän huntujen taaksi; —
maailma muuttui minulle murheiden hautaus-maaksi.
Pakene luotani! Kuollut on rakkaus, akannut laulu.
Silmäini eessä on syksyn autionsuruinen taulu:
tuulessa valittaa vaivaiskoivut ja kanervain korret,
murhehuntuja kantavat itkien ilmojen orret,
tiellä on tyhjyyden tuoksu ja metsihin huokailut hukkuu. —
Siellä kuin hautauskuuset vain ikuista untansa nukkuu.