Minun on iltasin ikävä, haasta ei keralla kukaan;
seinällä käy vain vanha kello, aika kai kuluu sen mukaan.
Usein on pirttini pimeä, keitä ei liedellä kukaan;
otavan viisarit ovesta katsoo matkalla maailman mukaan.
Ylen on orpoa oloni, kehrää ei tuvassa kukaan;
seinällä käy vain vanha kello; — ikäkin kuluu sen mukaan.