Sinä vihastut, kun näet minut yövartijana ovellasi,
ja aamulla viskaat kouraani ylenkatseesi vaskisia rahoja.
Sinä sanot ystävillesi joitain sanoja kohottaen olkapäitäsi,
ja silmistäsi sinkoaa teräviä tikareja.
Ymmärrän ystäviesi leveän hymyn, aavistan millainen
on sinun ankara sieluntilasi, mutta minä hymyilen,
sillä sinä olet tietämättäsi viskellyt kuparikolikoita
kultasepälle.
Äärettömään ylpeyteeni pukeutuneena tulen kerran
arvokkaana vastaasi ja ojennan kuparipenninkisi sinulle
kirkkaina kultarahoina.