Oi kaipaus, sä lapsi laulajan,
ja orpo, jolta oma äiti puuttuu;
ei keinu orvon kehto ollenkaan
ja palkkapiika pilttiin pian suuttuu.
Sä nyyhkytellen leikit leluines, —
niin tupa lienee ahdas armaan olla;
voi tuuli tulla yli kynnyksen —
ja laulaja vain kulkee kuutamolla.
Hän unohtaa ja vaipuu unelmiin,
mut oma sielu silloin orvoks' muuttuu,
nyt siellä lapsen lailla nyyhkyttää
kai joku, jolta oma äiti puuttuu.