Vain siellä sinä kuljet kaukana,
kun kuutamo on yllä pihamaan;
kun parit parveilevat kylätiellä
ja lahdellakin taasen lauletaan.
Mä olen illoin ikävähän kuolla,
kun lienen ainut orpo kylätien;
mä yksin ihanasta kuutamosta
vain mustan muodon majahani vien.
Kun ihmeelliseen kaipaukseen nukun,
niin uneksuen ulos vaellan;
käyn elämästä etäisille maille, —
ja varjo vain jää helmaan kuutaman.