Miten olenkaan onnellinen, kun muistan, mitä on
välillämme — hienon hieno kultalanka, jota pitkin
pimeässäkin osaan ovellesi.
Kuinka olenkaan kummallisessa kuumeessa, kun
muistan mitä on tapahtunut — kuinka olemme uskaltaneet
vaihtaa ajatuksia, jotka virtasivat kuin tulinen
neste korvasta sydämeen.
Ympärillämme on miljoonia olioita, mutta ainoakaan
sivullinen ei ole mitään kuullut, sillä me emme sanoja
käytä. Jollakin ihmeellisellä tavalla me vain ymmärrämme
toisiamme ja vuosien ikävät ilmaistaan yhdessä
silmänräpäyksessä.