Miten usein tahtoisinkaan tulla luoksesi keskellä
päivää, kesken kiireellisintä askaretta, sillä yht'äkkiä
sinua muistaissani pusertuu silmistäni kuin lämmin
sade ja sieluni on kuin kaipauksen kivuissa.
Tahtoisin nähdä sinut juuri sinä hetkenä, sinä
silmänräpäyksenä.
Tuskin uskallan ehtooseen elää, en hennoisi
hetkeäkään hukata, sillä onni on lyhyt ja sielun
tulisinkin tunne vain sammuva salama. Päivällä käy tuuli
päämme yli kuin hyväilevä hengitys, kuin huhuileva
huuto, mutta illalla on jo surullinen sade ja maailma
ihan kuin itkua täynnä. Ikkunaan painuvat murheen
mustat kasvot kylminä ja kyyneleisinä.