Kerran keväällä kiuruja kirpaili halmeeni yllä.
Vihreän raikkahat orahat kasvoivat kauniisti kyllä.
Aitahan nojaten uneksin alkaissa käkien kukun.
Päivisin riemuiten raadan ja yöni kuin valveilla nukun.
Näin minä ihanat aamut ja heleys korpien kaikui.
Karjoja kalkatti mennä ja paimenten rallatus raikui.
Hymisi koivikkorinne ja kuusoset kumarsi päitään.
Pyyparit viettivät viitain helmassa viheltäin häitään.
Tulin kuin outohon tuskaan, otti kuin onni mun syliin.
Povessa heräsi ihana kaipaus korvesta kyliin.
Aavistus askarsi siellä ja palaa pauhasi povi.
Näkynä kangasti kaukaa kylästä armahan ovi.
Tyttönen heiskahti valkein helmoin, välkkyvin tukin,
livahti ovesta sinisin silmin ja punaisin sukin.
Hoipuin kuin houreessa käyden ja vaelsin unessa tiellä.
Kasvoi jo korvessa kartano, armas sen askarsi liellä.
Hohtivat pihassa tuomet ja pilkahti kotoinen lahti.
Portaalla haukkua pilpatti tuuheahäntäinen Vahti.
Käyskeli raintaa kantava kaunotar karjansa luoksi.
Ynisi kytketyt kyytöt ja vasikat vastahan juoksi.
Soitteli ratosti rainta ja vaahtosi valkea rieska.
Tupruili lempeä sauhu ja tuulessa liepotti lieska.
Laulahti lypsäjän rinta ja kiurukin virsiä heitti.
Sininen, silkkinen sauhu nyt laulavan lypsäjän peitti.
— — —
Havahdin halmeeni luona, kun tähkät jo täysinä sousi.
Illalla metsien helmasta kultainen kuunsirppi nousi.
Keinuili keltaiset korret kuin hellien heijaten päitään.
Maamiesten emännät valmisti talkoita — elokuu-häitään.
Häähumun jälkehen aukasi tyttäret aittansa oven.
Kimalsi kihlojen kullat valossa valkean poven.