Pihlajat kukkivat. Kosket kohisevat ja kunnaat
kuuntelevat kukkain kasvamista.
Ihminen ihanuuden keskellä: Hämyssä helähtää
hääilo, kiiltelevät kisatulet. Vuoren rinnasta kimmahtaa
kaiku kaiun jälkeen ja kukunnat kumpuilevat
suun-lämpöisinä kultakerkkäisestä kuusikosta.
Lintu on saanut lauluunsa hurmaavaa hulluutta,
pisaran ihanaa ikävää. — Helkyttelee yön unohtaen
ikkunan kautta ihmisen sieluun.
Ihan itkemme keskellä iloa. Melkein nyyhkytämme
rinta riemua täynnä. Tuntuu kuin juuri kadottaisimme
jotain kallista, tuntuu, kuin heläyttäisimme
rikki jotakin herkkää, tuntuu, kuin onnemme
yltäkylläisyydessään pirahtaisi pieniksi kappaleiksi.