Himmyt kuu kuin hiljaa puhuis
pelkkää hyvää hymähdellen,
haaveissansa haukotellen,
tytön kutriin kujeillansa kurkistaen. —
Kaukaa niinkuin koski huhuis.
Niinkuin uni liikkuis mailla,
hämäränä peittäin puita.
Alla hunnun huutelevat,
syleilevät, suutelevat
kylän nuoret...
Kuutamo vain kaukomailla
kaihollansa kattaa vuoret.
Kummallista... kummallista...
Hetken unta kuutamossa,
aavistusta arkaa hiukka.
Aamulla on kaikki poissa,
alkaa taasen työ ja tiukka.
Niin kuin suvi ammoin mennyt
lemmenkisa muistuu mieleen
katsoessa selvin silmin
illalliseen porttipieleen.