Huokaa suuri sumuaava,
hongan latvat hoippuu siellä;
suuret kuuset kumartelee
kuuhuttaren veneen tiellä.
Liikkuu airot, liukuu pursi; —
kaikki katoo, kaikki hukkuu;
niin kuin onton vuoren alta
käheästi käki kukkuu.
Haaksi kulkee, kuohut halkee,
velhot tarttuu veneen perään;
sortuu sormet aallon alle,
— silpoutuivat sirpin terään.
Kiiltää airo, kiitää venhe,
alta aavan ähky kuullaan;
tuulten viimat viheltelee
kultaisella tuhtopuullaan.
Nytkyy keula, notkuu laita,
hauet haukkoo hankapuuta;
uhkaa kalma kaikin voimin
yössä yksinäistä kuuta.
Pirskuu yllä, porskuu alla;
Luojan käsi pitää perää;
läikkyy länteen kultavenhe,
kuohun alta aamu herää.
Lentää lintu, liikkuu lehti,
kunnahalla helkkyy käki.
Vielä hetki, — riemuin rientää
kylvömailleen kyläin väki.