Hämärissä olen soittanut joitain lauluja viihdyttääkseni
mieltäni, joka on alituisesti ahdistusta täynnä.
Yösydännäkin olen herännyt, huulilla uneksittu sävel,
jonka olen piirtänyt paperille kuun valossa.
Kevätöinä olen vallankin valvonut, sillä silmänräpäykset
tuntuvat silloin kallisarvoisilta, ja hetket ovat
kuin hämäränpumpuliin pujoteltuja jalokiviä.
Kedoilla keinuu sumu kuin harmaja villa, jonka alta
kukkia valavan kultasepän viitta vilahtelee.
Himmeä tupa on kuuntelevinaan, mutta musta muuri
näyttää raskaasti nukkuvan, vaikka akkunat ovatkin
jo arassa hymyssä.