Minä portaalla kuuntelen vaiti
kuin onnesta vavisten,
miten kurkien palajaa parvet
yli kattojen havisten.
Ne laulavat kauaksi mennen,
minä kalvavaan kaihohon jään; —
minä halajan havinan myötä
suon suurehen ikävään.
Ne lentävät lepäämättä,
minä pirttihin piiloun;
minä käyn kuin unissa siellä
ja ikkunaan unohdun.