Huu—huu—huhtikuu,
tempoo tuuli ja telmää puu,
viheltää vihuri villi;
pitää peliään peijuunin kukot,
lentävät lemmosti höyhentukot,
huutelee soitimen pilli.
Huu—huu—huhtikuu,
räiskyttelee räystään suu,
holisee hopeinen virta;
karpalosoilla jo kurkia kahlaa,
lapset laskevat koivuista mahlaa,
tuvassa piuskelee pirta.
Huu—huu—huhtikuu,
leppyy tuuli ja leyhyy puu,
illassa punertaa salot;
öisin on ihanaa hämärää puilla,
tukkilaistulia jokien suilla;
kunnailta kumottaa talot.
Huu—huu—huhtikuu,
nauraa sulle jo toukokuu
pelloille äkeitä ajain;
kohta on purojen purskut hiljaa,
rinteille ripisee siemenviljaa,
pääsky on malolla majain.