Oli ennen rikas veli ja köyhä veli.
Rikas veli panee pidot toimeen, muut kaikki niihin kutsuu, mutta ei
köyhää veljeä, häntä kohden vihaa kantaa. No, köyhä veli arvelee:
lepytän veljen! Hän parhaan lehmän karjastaan iskee ja lähtee sen kera
veljensä pitoihin.
-- Tässä, veliseni, sinulle lehmän toin... pitoihin laskenet.
-- Vie hiiteen vaivaiset lihasi! ärjäsee rikas veli eikä päästä köyhää
veljeä pitoihin.
No, hiiteen kun käski lehmän lihat veli viedä, niin sinnehän tästä on
lähdettäväkin, köyhä veli arvelee. Hän lähtee hiiteen, lihoja sinne
viemään.
Matkalla tapaa hän erään ukon, joka kuultuaan hänen asiansa, sanoo,
että Hiidessä onkin nyt lihasta kova puute, ja sentähden on siellä
pyydettävä hyvää vastalahjaa moisesta vietävästä.
-- Mitäpä tuolta pyytäisin? kysäsee lihainviejä, joka on ensikertoja
näillä matkoilla ja muutenkin huono kauppamies.
-- Pyydä sieltä sellaista myllyä, joka mitä tahansa jauhaa ja kuinka
kauvan tahansa.
-- No, hyvä, sitä pyydän.
No, saattaa mies lihansa Hiiteen, sen isännälle. Tämä kovin ihastuu
tuomisesta ja kysyy, mitä hän haluaisi siitä.
-- Ka, sitähän minä myllyn-häkkyrää arvelin.
-- Mielelläni sen annan!
Mies lähtee paluulle, mutta matkalla pistäytyy levähtämään erään
akkasen mökkiin. Tämä kun saa selville, mistä mies tulee ja mikä esine
hänellä on säkissä, vaihtaa salaa tuon Hiidestä saadun myllyn omaan
tavalliseen myllyynsä. Mies kun lähtee mökistä, ei huomaa erotusta, vie
sen eukon myllyn kotiinsa.
Täällä kun koetetaan sitä myllyä, niin eihän se mitä jauha, se kun on
se eukon mylly, ei kerrassaan mitään.
-- Vie hiiteen mokoma myllysi, kivahtaa silloin miehen emäntä, niin
suuttuu mokomasta petoksesta.
-- Ka, hyvinpä tämä sinne joutaa, arvelee mies ja lähtee jauhamatonta
myllyä Hiiteen takaisin hynttyyttämään.
-- No, mitä sinä taas tänne tulit? kysyy Hiiden isäntä häneltä
kummastuen.
-- Tulinpa tätä myllyä johonkuhun muuhun vaihtamaan, kun tämä ei jauha
kerrassaan mitään.
No, hänelle annetaan nyt siellä sellainen pöytäliina, että sen kun
mihin tahansa levittää, niin siihen heti paikalla tulee mitä tahansa
syötävää.
Mutta tullessaan mies taas pistäytyy sen eukon mökkiin levähtämään, ja
se taas vaihtaa sen esineen salaa toiseen samalta näyttävään.
Kun mies saapuu kotiin, niin eihän siitä liinastakaan ole mihinkään, ja
sen vuoksi eukko taas sanoo hänelle:
-- Vie hiiteen tämäkin pöytäliinasi!
-- No, sinnepä tämä hyvin joutaa!
Ja hän lähtee taas Hiitolaan.
Täältä saa hän nyt sellaisen pussin, että siihen kun kiljasee, että
"pois, pojat, pussista!" ja samalla määrää jonkun tehtävän, niin
samassa hetkessä nousee sieltä joukko poikia, jotka heti tekevät tuon
määrätyn tehtävän. Mutta ellei heille mitään työtä määrää ennen
kiljasemista, niin pojat käyvät käskijäänsä lyömään.
No, mies paluumatkalla sattuu taas sen pahan akan luo ja saa taas
selvittäneeksi, mitä hänellä on matkassaan.
-- Sille kun vain sanoo, että "pois, pojat, pussista!" niin ne heti
sieltä pussista nousevat ja tekevät mitä tahansa.
-- Vai semmoinen esine sinulla nyt on, virkkaa akka ja vaihtaa taas
salaa sen omaan tavalliseen pussiinsa. Mutta hän tahtoo sitä jo heti
koettaa, ennenkuin mies vielä kunnolla ennättää pois pihastakaan.
Karjasee hän siis pussille, asettuen sen viereen seisomaan:
-- Pois, pojat, pussista!
Mutta hänpä ei osannutkaan ennen kiljasemista määrätä niille mitään
työtä, jonka vuoksi ne, kun nousivat pussista, alkoivatkin pieksää
akkaa.
Eukko huutamaan.
Mies kuulee sen huudon pihalle ja tulee takaisin tupaan.
-- No, mitä sinä, akka, huudat?
-- Tässä nämä pojat..., alkaa eukko, mutta samassa huomaa hän
joutuneensa tunnustamaan kieron vaihtokauppansa.
-- Vai et tunnustaisi, ärjäsevät pojat ja yltyvät entistä kovemmin
pehmittämään eukkoa.
Mieskin silloin huomaa, mistä on kysymys, huomaapa, että tämähän se on
ne edellisetkin esineet toisiin vaihtanut ja rupeaa kilpaa poikain kera
eukkoa pehmittämään. Tällä tapaa saa mies takasin ei ainoastaan oikean
pussinsa, vaan myöskin oikean pöytäliinansa ja myllynsä, jonka jälkeen
hän komentaa pojat pussiin ja lähtee kotiinsa päin astumaan. Ja täällä
on nyt toisenlainen vastaanotto kuin edellisillä kerroilla, ja loppujen
lopuksi siitä köyhästä veljestä vähitellen koituu rikas mies niiden
ihme-esineittensä avulla.