Hyvästi, hyvästi, kulkuset soivat,
hevonen kiitää jo ylitse jään,
rannalla männyt nyökkää päätään,
kartanon päädyn vielä mä nään!
Hyvästi, keinu, mi kuurassa mäellä
seisot ja muistelet kesääsi nyt,
hyvästi, hanget ja metsäiset polut,
joill' olen hämyssä hiihdellyt!
Hyvästi, Hämeen hämyisät illat,
kaukaiset vaarat ja vehkaiset suot,
joita ma erässä kiertelin aamuin,
tuuli, sä sieltä nyt viestisi tuot!
Hyvästi, kylä, mi harmaana uinut
rannalla, missä mä ikävöin,
hyvästi mylly, mi rannalla puron
jauhelit jyviä, joita ma söin.
Hyvästi, kuja, miss' illoin ma kuljin,
impi, sun kanssas ja unelmoin,
neitsyytes nuoruuden elämännesteen
kun minä huuliltas juopuen join.
Vielä nyt haikea valkea tuikkii,
impeni ikkunan välkkyvän nään
ohitse niemen, nyt se jo sammui;
hevonen hölkkävi hämärään.
Ympäri metsät huokaa hiljaa,
luminen holvi ja kristallipuu,
kiidän kuin ohitse valkean kirkon,
urut kun soi ja on joulukuu.
Hyvästi, ehkä nyt viimeisen kerran
heitän ma lapsuuden muistojen maan,
kauvan ma sielussa kuvasi kannan,
en sua unhota milloinkaan!