Tahva, tarkka tallipoika
asuu tallinylisillä,
tallitonttu, hyvä henki;
kun on hyvä tallirenki,
ilo siit' on isännillä.
Kun on joulu joutumassa
ja kun ruunat rouskii kauraa,
survoo Tahva suolat suppuun,
sitten painaa päänsä huppuun,
nurkastansa työlleen nauraa.
Illoin itkee tarkka Tahva,
piiskanpää kun varsaa viiltää,
mutta hommallaan on huuli,
taputuksen kun hän kuuli,
ja kun varsan karva kiiltää.
Kiusan tuo hän kiusaajalle,
juosta saa se kuorman eessä
unessansa Lappiin saakka,
raskaammaks vain tulee taakka,
hepo on kuin herra reessä.
Jos on hyvä haltijakin,
säästää vanhat, ruokkii rammat
eikä piiska ain oo vyöllä,
kantaa kaurat joulun yöllä,
viihtyy varsat, varsoo tammat
Tapanina runnun aikaan,
koska pöytää kiertää leili,
varsat pihaan piehtaroivat,
tumpelit ja tiuvut soivat,
talli loistaa niinkuin peili.
Hei, nyt antaa varsan lentää,
kulkusta on hauska kuulla,
antaa mennä kirkkoon asti
komiskassa komiasti,
soihdut hulmuu pulkkapuulla!
Harjat heiskuu, silmät säihkyy,
kaviot lyö kipeneitä,
vonkuu jää ja länget laulaa,
hevot hirnuu, kaartaa kaulaa,
lumi sinkuu pitkin teitä!
Virstantolpat, viitat huilaa,
kilvan kylän parhaat ajaa,
tuskin enään näkee puita,
ken nyt ehtii ennen muita,
riemull' ei oo enään rajaa!
Katsos Tahvaa, tallipoikaa,
kiertää tallin joka kolkkaa,
piirtää vanhat taijat seiniin,
ylisiltä hyppii heiniin,
tanssii vanhaa joulupolkkaa!