Jo joutui joulu turkeissaan,
jo porokellot kaikuu,
hän kuistin oveen kolkuttaa,
kun lasten nauru raikuu.
On puhtaat pirtin lattiat,
ja seinän päreet kiiltää,
kun takan lieska loimuaa
ja nurkkiin vilu viiltää.
On pappi saanut saatavat
ja kirkko kynttilöitä,
on voinsa saanut lukkari
ja laulaa pitkin öitä.
Ei nikkar' ruumislautaa tee,
ei suutar' rupee lestiin,
nyt joulukannut kumotaan
ja kilvan käydään kestiin.
Nyt avain kakkuun kierretään,
nyt kaltiaista syödään,
nyt pahnoilla me painitaan
ja kallot kattoon lyödään.
Mut, miekkoset, te muistakaa,
nyt joulutonttu huokaa,
siis valkeaa te vaalikaa
ja viekää rakoon ruokaa!
Niin suojaa hyvät haltijat,
ne hyvän sadon suokoot,
myös oman onnen neidoille,
sen onneks pojat juokoot!
Kun joulutulet sammuvat
ja jäähtyy kuuma kuppi,
niin tulee härkäviikot taas
ja knuuti, knuutinknuppi.
Mut nyt on täynnä tynnyrit,
hei, heittäkää siis jalkaa,
kun vielä vuosi kestetään,
niin uusi joulu alkaa!
Joulu 1915.