Nuori Nandor, torvipoika,
marssi pataljoonan eellä,
soitti vaikka luodit lensi,
tykit jyskyi jyrkänteellä. —
Toto-tii, toto-taa,
ei väistyä saa,
yli kaiken on kallein syntymämaa,
hurraa!
»Herra vänrikki, ma soitan,
tahdon kuolla taikka voittaa!»
Karpaateilta rivit ryntää,
pieni Nandor yhä soittaa:
Toto-tii, toto-taa,
ei väistyä saa,
yli kaiken on kallein syntymämaa,
hurraa!
Kuularuiskut räiskyi maahan,
läpi keuhkon lensi luoti.
Pustan poika, Nandor soitti
vaikka rinta verta vuoti:
Toto-tii, toto-taa,
ei väistyä saa,
yli kaiken on kallein syntymämaa,
hurraa!
»Vänrikki, en voi ma soittaa,
oisko torvi vian saanut?» —
»Kyllä seppä torves paikkaa,
kun on taisto kerran laanut». —
Toto-tii, toto-taa,
ei väistyä saa,
yli kaiken on kallein syntymämaa,
hurraa!
»Herra vänrikki, ei auta,
tahdon kunnialla koittaa...» —
»Keuhkosi on puhki, Nandor,
siksi et voi enää soittaa». —
Toto-tii, toto-taa,
ei väistyä saa,
yli kaiken on kallein syntymämaa,
hurraa!
»Vaikk' on puhki toinen keuhko,
toisella voin soittaa vielä!» —
Nandor tarttui taasen torveen,
mutta veriin vaipui tiellä.
Toto-tii, toto-taa,
ei väistyä saa,
yli kaiken on kallein syntymämaa,
hurraa!
Nandor heräs' sairaalassa,
torveaan hän hoki, houri,
nosti nyrkin huulillensa,
urhonristiään hän kouri. —
Toto-tii, toto-taa,
ei väistyä saa,
yli kaiken on kallein syntymämaa,
hurraa!
Vanha pater puhui hiljaa:
»Nandor, sulle ristin toivat!»
Nandor nousi, huusi: »kuulkaa,
missä meidän torvet soivat?»
Toto-tii, toto-taa,
ei väistyä saa,
yli kaiken on kallein syntymämaa,
hurraa!
»Riemuin raikuu meidän torvet,
yli kentän kulkee soitto!»
Nandor kuollen hiljaa kuiskas:
»eläköön, on meillä voitto!»
Toto-tii, toto-taa,
ei väistyä saa,
yli kaiken on kallein syntymämaa,
hurraa!