Lauloi lappi lapsellensa:
»näin se laulu alkaa,
isä ajaa Inarista,
poro polkee jalkaa.
Tuntureilta laaksoihin
ja sieltä alas Ouluun,
viikko vaan on Taneliin
ja sitten päästään jouluun!»
Kysyi lapsi emoltansa:
»miss' on joulun kota?»
»Siellä, missä leimuavi
pohjanpalon ota!»
»Onko siellä valkeet porot
Joulun kartanolla?»
»Siellä kultapulkassa
on lapsen hyvä olla!
Joulu ajaa joikaellen
jäisen meren rantaa,
valkeen karhunpeskin alta
merihelmen antaa».
Lauloi lappi lapsellensa,
umpukalleen unta,
sudet ulvoi jängillä
ja kotaan satoi lunta.
Näki lapsi lapsen unta
taivaan tähti-öistä,
merihelmen helyistä
ja joulukynttilöistä.
Näki laajan lumikirkon,
näki enkeleitä,
jotka valkein siivin lensi
alas taivaan teitä.
Katse kohos avaruuteen,
pieni käsi liikkui,
emo lauloi, tuuti, tuuti,
hiljaa komsa kiikkui. —