Veisti, veisti, veisti mies
tuvan harjahirttään,
alla vaimo imettäin
lauloi tuutuvirttään.
Kalma, synkkä salvumies
tarttui toiseen kairaan,
veisti nurkkaa naurahtain,
huomas lapsen sairaan.
»Salvaa, vieras salvumies,
vielä veistää jaksan.
Kun on harja pystyssä,
päiväpalkan maksan».
Vaimo lauloi lapselleen:
»tuuti, tuuti, lulla,
isä veistää vikkelään,
ei voi kalma tulla».
Kalma, synkkä salvumies
veisti ristin lautaan,
mietti: »pian palkan saan,
lapsi viedään hautaan!»
»Kohta koti», mietti mies,
»lapselleni luodaan,
tänään ristiäiset on,
harjakaiset juodaan».
Vaimo lauloi, lauloi vaan:
Ȋiti antaa rintaa,
elämällä ehdot on,
Kalma kysyy hintaa».
»Autoit, veikko», virkkoi mies,
»saatiin korret kekoon,
kallista nyt kannuas,
käydään tilintekoon!»
Nauroi synkkä salvumies
niinkuin aave yöstä:
»lapses taisi kuolla jo,
sain jo palkan työstä».
Kavahti nyt kelmeeks mies:
»teit nyt teon hirveen,
nyt ma arkun veistää saan,
kun jo hioit kirveen».
Nauroi synkkä salvumies,
leilin joi hän pohjaan:
»hyvästi nyt, hyvä mies,
tielle sauvan ohjaan!»