Nyt on Valpurin yö,
kevättoivojen yö,
nyt kukkien kuningatar herää,
auki silmänsä luo,
mehun maaemo juo,
jumaljuhliin ja kisaan hän keijunsa kerää,
kevätkannel kirkkaimmin lyö,
kevätkannel nyt kauneimmin, kirkkaimmin lyö!
Nyt on Valpurin yö,
viime viileä yö,
jo nyt karkaavat pimennon peikot
pois jäämeren taa;
talvi taittua saa,
vilun vieraat ja turmaan tuomitut heikot.
Kevätkannel kirkkaimmin lyö,
kevätkannel nyt kauneimmin, kirkkaimmin lyöl
Nyt on Valpurin yö,
nyt täyttyvi työ,
käy maailman rantoja pauhu,
alla veen sekä maan
nyt kamppaillaan,
uhripöydiltä nousevi nyt pyhä sauhu.
Kevätkannel nyt kirkkaimmin lyö,
kevätkannel nyt kauneimmin, kirkkaimmin lyö!
Nyt on luomisen yö,
juuret juurihin lyö,
aalto aallolle kättä nyt antaa.
Tähdet sammua saa,
kun on vihreä maa,
meri vapaa kun huuhtovi rakkainta rantaa.
Kevätkannel nyt kirkkaimmin lyö,
kevätkannel nyt kauneimmin, kirkkaimmin lyö!
Nyt on Valpurin yö,
Luoja kannelta lyö
iloks ihmisten, onneen ne ohjaa.
Kannel aurinko on,
syvä, sammumaton,
sillä rakkaudella ei rajaa, ei pohjaa.
Kevätkannel kirkkaimmin lyö,
kevätkannel nyt kauneimmin, kirkkaimmin lyö!