Kalpea vanhus, mi tietäsi kuljet,
yksin vaappuen vastaani käyt,
rauhanko, myrskynkö rintaasi suljet,
kuultaako sielussas nuoruuden näyt?
Hautaas jo kuljet, harmaahapsi
sauvaasi nojaten, huokaillen,
jalkaisi juurella leikkii lapsi,
sauvasi tarjosit leluksi sen.
Matkien lapsi sun käyntiäs näytti
niinkuin vanha ja viisas se ois,
oi, mikä murhe sun sielusi täytti,
sauvan sä tempasit lapselta pois!
Pistikö elämän pilkka sun mieltäs,
samean silmäsi kyyneleen näin,
taittoiko kohtalo kukkaset tieltäs
käydessä kehdolta hautaasi päin?