Oi, elämä ja työ,
oi, hauta ja yö,
mik' on lopulta lepo ja lohtu?
Kun on selvä jo tie,
maan multaan se vie,
maa-emo, ootko kaiken kohtu?
Maan toukkako oon,
joka aurinkoon
pois kuoresta kiitää kuin perho?
Aina yöhönkö jään,
onko kaikki, mitä nään
vain elämän valhe ja verho?
Kuka kylvömme kaas?
Ylös noustako taas,
töin uusin, mi kesken jäivät?
Uuden sielunko saan,
uuden onnenko maan
näen korkeemmat, kirkkaammat päivät?