Te näitte mun soittoni riemun,
te näitte vain elämän murun,
hymyn näitte ja silmäni hetkisen hehkun,
mut näittekö, näittekö surun?
Ja tokko te näitte sen kaihon,
mik' ei muuttunut elämän mukaan,
mun rintani taistojen hurmeen ja huudon
jota kuullut, kuullut ei kukaan.
Ne sisäiset äänet ja sanat
ja salaperäiset soinnut
yön mailta ja auringon asunnoilta,
niit' en koskaan ma soittaa voinut.
Kun kerran mun lauluni loppuu,
kun en enään voi soitinta käyttää,
oon itse ma Luojani koruton laulu,
kun mun sanaton sävellys täyttää.
Ja ehkä, kun saavutan kerran
sen suuren ja sisäisen voiton,
ma sieluni äänistä yhteen soitan
mun eloni suurimman soiton.