Oli sateinen sunnuntai-iltapäivä, ja neljä poikaa koetti viettää
aikaansa 'kirjannossa', kuten Jamie sanoi sitä huonetta, joka
Jessie-tädin kodissa oli varattu kirjastoksi ja poikien huoneeksi.
Will ja Geordie loikoivat sohvalla syventyneinä rosvo- ja
salapoliisijuttuihin, Archie venytteli nojatuolissa ympärillään
huiskin haiskin heiteltyjä sanomalehtiä, Charlie seisoi takkamatolla,
ja ikävä sanoa molemmat tupakoivat.
-- Tämä päivä ei tunnu ikinä loppuvan, sanoi Prinssi haukotellen
niin, että leuat olivat mennä sijoiltaan.
-- Lue ja kehitä itseäsi, vastasi Archie kurkistaen sanomalehden
takaa.
-- Älä saarnaa, pastori, vaan vedä saappaat jalkaan, niin mennään
vähän kävelemään. Sinä haudot itseäsi takan ääressä kuin mikäkin
mummo.
-- Ei kiitos, tuollainen myrsky ja sade eivät juuri houkuttele
kävelemään. Archie pysähtyi ja kohotti kätensä, sillä herttainen ääni
kuului eteisessä kysyen:
-- Ovatko pojat kirjastossa, täti?
-- Ovat ja kaipaavat auringonpaistetta; mene sinäkin sinne, niin he
saavat sitä, vastasi Jessie-rouva.
-- Rose, totesi Archie ja heitti sikarinsa tuleen.
-- Miksi sinä sen sinne heität? kysyi Charlie.
-- En minä koskaan polta naisten läsnäollessa.
-- Mutta minä en aio tuhlata tuolla tavalla hyvää sätkää, sanoi
Prinssi ja pisti sikarinsa tyhjään mustepulloon, jota he käyttivät
tuhkakuppina.
Kuului hiljainen koputus ja pojat vastasivat yhteen ääneen: --
Sisään. Rose astui huoneeseen posket kolean ilman punaamina.
-- Ajakaa minut vain pois jos häiritsen, hän sanoi pysähtyen
kynnykselle epäröiden, sillä vanhempien poikien ilme teki hänet
uteliaaksi.
-- Et sinä koskaan häiritse, sanoivat tupakoitsijat, ja toiset
pojat jättivät sankarinsa kapakkoihin tai katuojiin siksi aikaa kun
tervehtivät serkkuaan.
Kun Rose kumartui lämmittelemään käsiään, hän huomasi tuhkassa
Archien sikarin pään, joka savusi kauheasti ja haisi väkevältä.
-- Senkin tuhmilukset, kun teette tuollaista, hän sanoi moittivasti.
-- Mitä pahaa siinä on? kysyi Archie.
-- Tiedät sen yhtä hyvin kuin minäkin. Se on huono ja epäterveellinen
tapa, joka kuluttaa vain rahaa.
-- Loruja. Kaikki miehet polttavat, Alec-setäkin, ja hänhän on sinun
mielestäsi malli-ihminen, aloitti Charlie härnäävästi.
-- Eipäs, ei hän polta. Hän on tehnyt lakon, ja minä tiedän miksi,
sanoi Rose innokkaasti.
-- Tosiaan, en ole nähnyt sedän vanhaa merenvahapiippua nyt koko
aikana. Tekikö hän lakon meidän takiamme? kysyi Archie.
-- Teki. Ja Rose kertoi tapauksen, joka sattui merenrannalla
leiriaikoihin.
Se vaikutti Archieen, ja hän sanoi miehekkäästi: -- Mitä minuun
tulee, setä ei tehnyt sitä turhaan. Minä en välitä vähääkään koko
tupakasta, ja voin luvata, etten polta enää. Olenkin tupakoinut vain
silloin tällöin huvin vuoksi.
-- Entäs sinä? Rose kääntyi katsomaan Prinssiä, joka oli sytyttänyt
uudestaan sikarinsa kiusatakseen Rosea.
Oikeastaan Charlie ei välittänyt tupakasta sen enempää kuin
Archiekaan, mutta hän ei tahtonut antaa näin helpolla periksi. Niinpä
hän pudisti päätään, veti muutamia uhkeita savuja ja sanoi sitten
ylpeästi:
-- Te naiset vaaditte meitä hylkäämään pienet viattomat huvimme vain
siksi, että te ette niitä hyväksy. Mitähän sanoisitte, hyvä neiti,
jos me menettelisimme samalla tavalla?
-- Jos minä tekisin jotakin tyhmää ja vahingollista, olisin vain
kiitollinen huomautuksesta ja koettaisin parantaa tapani, sanoi Rose
innokkaasti.
-- Hyvä, katsotaan tarkoitatko todella mitä sanot. Luovun kyllä
tupakasta jos haluat, mutta panen sen ehdon, että sinäkin teet jotain
minun mielikseni, sanoi Prinssi uskoen varmasti vetävänsä pitemmän
korren.
-- Minä suostun, jos se on yhtä hullua kuin sikarin polttaminen.
-- Vielä paljon hullumpaa.
-- No, silloin minä lupaan. Mitä se on? Rose aivan värisi
levottomuudesta, niin utelias hän oli tietämään, mistä tavastaan tai
lempiesineestään hänen olisi luovuttava.
-- Heitä pois korvarenkaasi, pamautti Charlie ja nauroi häijysti,
sillä hän oli varma, ettei Rose suostuisi tällaiseen ehtoon.
Rose huudahti ja tarttui molemmin käsin kultaisiin korvarenkaisiinsa.
-- Voi Charlie, eikö mikään muu kelpaisi? Olen nähnyt niiden takia
niin paljon vaivaa ja kärsinyt kiusantekoa, että tahtoisin nyt iloita
korvarenkaistani, kun vihdoinkin voin niitä pitää.
-- Pidä niin paljon kuin haluat, ja minä tupakoin kaikessa rauhassa,
vastasi poika.
-- Etkö tyydy mihinkään muuhun? Rose kysyi nöyrästi.
-- En, vastasi toinen jyrkästi.
Hetkisen Rose seisoi ääneti ja ajatteli, mitä Jessie-täti kerran oli
sanonut: "Sinä voit vaikuttaa poikiin enemmän kuin arvaatkaan; käytä
siis vaikutusvaltaasi heidän hyväkseen, niin minä olen ikäni sinulle
kiitollinen." Tässä hänellä nyt oli tilaisuus tehdä hyvää uhraamalla
vähän omasta turhamaisuudestaan. Mutta uhraus tuntui kovin vaikealta,
ja hän kysyi:
-- Tarkoitatko sinä, etten koskaan saa pitää niitä?
-- Et koskaan, ellet halua minun polttavan.
-- Sitten luovun niistä ainiaaksi.
-- Tähän käteen!
Charlie ei voinut kuvitella, että Rose tarkoitti täyttä totta, ja hän
aivan hämmästyi, kun toinen äkkiä irrotti mieluisat korut korvistaan
ja lausui renkaitaan näyttäen niin herttaisesti, että se nosti punan
Charlien ruskeille poskille:
-- Serkuistani minä pidän enemmän kuin korvarenkaistani, ja siksi
suostun ehdotukseesi.
-- Häpeä, Prinssi. Älä vaadi palkkaa sellaisesta, minkä tiedät
oikeaksi. Anna Rosen pitää killuttimensa jos hän haluaa, puuskahti
Archie ja hypähti suuttuneena sanomalehtensä takaa.
Mutta Rose halusi näyttää tädille, että hän todella tahtoi käyttää
vaikutusvaltaansa poikien hyväksi, ja siksi hän sanoi vakavasti:
-- Tämä on reilu sopimus, ja minä aion pitää sanani, jotta uskoisitte
minun olevan tosissani. Minä annan renkaan teille kumpaisellekin,
voitte pujottaa ne kellonperiinne, että muistatte mitä päätettiin.
Minä en unohda lupaustani, sillä reiät menevät umpeen, ja sen jälkeen
en voisi pitää korvakoruja vaikka tahtoisinkin.
Puhuessaan Rose antoi korvakorun kummallekin serkulleen, ja
nähdessään kuinka vakavissaan hän oli pojat tottelivat. Kun pantti
oli kiinnitetty kellonperiin, Rose ojensi kummallekin kätensä, jota
pojat puristivat sydämellisesti puoleksi huvittuneina, puoleksi
häveten omaa osuuttaan tähän sopimukseen.
Samassa Alec-tohtori ja Jessie-rouva tulivat huoneeseen.
-- Mitäs tämä on? Tanssimassa talkoopolskaa pyhäpäivänä? huudahti
tohtori ja katsoi kolmikkoa ihmeissään.
-- Ei, tässä on tehty vain tupakanvastustajain liitto. Tuletko
mukaan? kysyi Charlie sillä välin kun Rose livahti tätinsä luo ja
Archie heitti toisenkin sikarin liekkeihin.
-- Minä toivoisin, että Rose tekisi sopimuksen myös Willin ja
Geordien kanssa, sillä nuo kirjat ovat yhtä epäterveellisiä nuorille
kuin sikarit isommille, sanoi Jessie-rouva istahtaen sohvalle
lukijoitten väliin, kun nämä kohteliaasti keräsivät jalkojaan
tehdäkseen tilaa hänelle.
-- Ne kai ovat nykyään muodissa kaikkialla, vastasi Alec-tohtori
istuutuen suureen tuoliin Rosen viereen.
-- Niinhän polttaminenkin on, ja kuitenkin se on vahingollista.
Näiden halpahintaisten juttujen kirjoittajatkin tarkoittavat hyvää,
sitä en epäile, mutta minusta näyttää, että he ovat erehtyneet
ottaessaan tunnuslauseekseen: "Ole ovela, niin tulet rikkaaksi",
vaikka sen pitäisi kuulua: "Ole rehellinen, niin tulet onnelliseksi."
Minä en tuomitse äkkipikaisesti, Alec, sillä olen lukenut noita
juttuja ainakin tusinan verran, ja vaikka ne viehättävätkin poikia,
niissä on kuitenkin paljon ala-arvoista.
-- Voi itku, äiti, mitä sinä vaahtoat. Tämäkin kirja on ihan nasta,
puuskahti Will.
-- Hemmetin jänskiä juttuja, enkä ymmärrä mitä vikaa niissä on,
lisäsi Geordie.
-- Itse te juuri näytätte, mitä vikaa niissä on: niistä oppii
katukieltä, vastasi heidän äitinsä arvelematta.
-- Sellaista kieltä niissä pitääkin olla. Jos nämä kaverit puhuisivat
oikein hienosti, ei koko jutuissa olisi jujua, väitti Will.
-- Kengänkiillottaja ei tunne kielioppia ja sanomalehtipoikien täytyy
vähän kirota, muuten ne eivät ole luonnollisia, selitti Geordie.
-- Mutta minun poikani ovat luonnollisia vaikkeivät kiroakaan.
En usko, että tuollaiset tarinat auttavat hulttioita parantamaan
tapojaan, eikä kunnon poikienkaan ole tarpeen tutustua väärentäjien
luoliin, pelihuoneisiin, juopottelupaikkoihin ja kaikenlaiseen
kehnoon elämään.
-- Mutta usein niissä kerrotaan reiluista ja kunnollisista pojista;
he menevät merille ja oppivat paljon ja matkustavat maailman ympäri,
ja heillä on aina hurjia seikkailuja.
-- Minä tiedän nuo sankarit, Geordie, mutta en voi olla
tyytyväinen siihen valheelliseen tapaan, jolla heidän elämänsä
kuvataan. Ajatelkaapa itse pojat. Tuollainen viisitoista-,
kahdeksantoistavuotias poika ei ikinä pystyisi komentamaan laivoja,
hävittämään merirosvoja, johtamaan salakuljettajia ansaan ja
kokoamaan siten itselleen kuolematonta kunniaa, niin että amiraali
Farragut pyytäisi häntä päivälliselle sanoen: "Jalo nuorukainen,
sinä olet kunniaksi isänmaallesi!" Vaikka tuollaisen kirjan sankari
olisikin rehellinen poika, joka koettaa tulla toimeen omin neuvoin,
ei hänen sallita päästä eteenpäin tavalliseen tapaan kovalla
työllä ja ponnistelulla, vaan yhtäkkiä joku miljonääri ottaa hänet
ottopojakseen, koska hän on löytänyt tuon pohatan rahakukkaron, tai
odottamatta rikas setä palaa meriltä juuri oikeaan aikaan. Eikö tämä
kuulosta tutulta, pojat?
-- Kuulostaa. Tietysti noilla kavereilla on hyvä onni, mutta he
ovatkin hurjan rohkeita ja ripeitä, vastasi Will katsellen edessään
olevaa kuvaa, jossa pieni, pirteä nuorukainen kaatoi juopuneen
jättiläisen kapakassa. Alla komeili kirjoitus: "Peter Peloton
nitistää Jerry Juomarin."
-- Nuo jutut antavat pojille aivan väärän käsityksen elämästä; ne
saavat heidät uskomaan, että onnetar suosii heitä, että he saavat
raharuhtinaan tyttären tai maallista kunniaa vaikka he eivät lainkaan
ponnistelisi ja näkisi vaivaa. Jonkun pitäisi kirjoittaa hauskoja,
aitoja ja hyödyllisiä kertomuksia -- tarinoita, joissa kieli on hyvää
ja ihmisten luonteet sellaisia, että voimme rakastaa heitä heidän
virheistään huolimatta. Minusta on ikävää nähdä pienten miehenalkujen
istuvan kirjastoissa ahmimassa tuollaista roskaa; se on kehnoa,
ellei suorastaan kelvotonta, eikä se sovi lainkaan tyydyttämään
lukuhaluisia nuoria, jotka herkuttelevat sillä paremman puutteessa.
Kas niin! Nyt olen lopettanut esitelmäni ja haluaisin tietää, mitä
teillä on siihen sanottavaa.
-- Mutta "Tom Brownista" sinäkin pidät. Toivottavasti Hughes
kirjoittaa uuden yhtä hyvän romaanin, sanoi Archie.
-- Tom Browneista ei nykyaikana välitetä; ne joutavat pyhäkoulujen
kirjastoihin. Ja Jessie-rouva luki katkelman kirjasta, jonka hän otti
Willin kädestä:
-- "Siellä me näimme Johannes Kastajan hampaan. Ben sanoi, että hän
näki heinäsirkkoja ja hunajaa sen kolossa, mutta minä en nähnyt.
Ehkäpä Johannes oli vuollut hammastikkunsa rististä."
-- Tuo on ihan tylsien poikien puheita, ja me hyppäämme sellaisten
sivujen yli, joissa kuvataan mitä he näkivät eri maissa, puolusteli
Will.
-- Ja matkaoppaista otetut kuvaukset ovat kuitenkin arvokkainta
noissa kirjoissa. Muu on vain konnien inhottavia juttuja, ja niitä te
siis niin ahneesti luette, vastasi hänen äitinsä masentuneena.
-- Laivoja koskevat osat ovat ainakin hyödyllisiä. Niissä on hyviä
niksejä, joita tarvitaan sitten kun menemme merille, lisäsi Geordie.
-- Saattaa olla. Silloin te varmaan voitte selittää minulle, mitä
tämä merkitsee. Jessie-rouva luki toiselta aukeamalta seuraavan
merenkulkua koskevan kohdan:
-- "Tuuli on länsilounaassa, ja me voimme kulkea neljä piirua
myötätuuleen ja kuitenkin olemme vielä kuusi piirua tuulen
yläpuolella. Jos se kiihtyy, miehitämme etu- ja isonpurjeen, jos ilma
asettuu, tiukennamme tyynen puolella olevat nuorat."
-- Kyllä minä varmasti osaisin, mutta pelkään vähän setää. Hän tietää
niin paljon enemmän kuin minä ja nauraa minun tiedoilleni, sanoi
Geordie selvästi hämillään kysymyksestä.
-- Mitä vielä, turha sinun on uskotella. Me ymmärrämme tuskin puolta
merikuvauksista, ja senkin päin honkia, huudahti Will siirtyen äkkiä
vihollisen puolelle Geordien suureksi harmiksi.
-- Poikien ei pitäisi puhutella minua niin kuin olisin laiva, valitti
Rose. -- Kun tulimme aamulla kirkosta ja tuuli oli viedä hatun
päästäni, huusi Will ihan keskellä katua, että "reivaa etuseili ja
kääri kasaan liehuva viistopurje, niin se pysyy"!
Pojat nauroivat täyttä kurkkua kuullessaan Rosen loukkaantuneena
toistavan Willien sanat, ja turhaan Will koetti selittää, että oli
vain pyytänyt Rosea vetämään viittaa tiukemmalle ja ottamaan kiinni
hattunsa liehuvista harsoista, kun ne aikoivat lentää tiehensä.
-- Mutta toden sanoakseni, jos poikien välttämättä täytyy puhua
eri kieltä kuin meidän muiden, niin mieluummin minä kuuntelen
merimieskieltä kuin katuslangia. Minua loukkaa vähemmän, jos
pojat 'reivaavat etuseilin' kuin jos he 'painuvat hirteen'. Mutta
roskakirjoja minä en kärsi. Archie, ole hyvä ja toimita nuo kaksi
kirjaa pois silmistäni.
Jessie-rouvan kädet olivat lujasti Willin ja Geordien ympärillä,
kun hän antoi tämän määräyksen, eivätkä pojat voineet muuta kuin
kiemurrella epätoivoissaan. -- Kätke ne ylimmälle hyllylle kirjarivin
taakse, hän jatkoi päättävästi. -- Kas niin, jungmannit -- siinä
teille merimieskieltä -- luvatkaapa nyt, ettette kokonaiseen
kuukauteen lue tuollaista roskaa. Minä toimitan teille kunnon
luettavaa.
-- Emmekö saa lukea edes noita loppuun? pyyteli Geordie.
-- Archie ja Charlie heittivät pois puoleksi poltetut sikarit, ja
teidän kirjanne saavat mennä perässä. Ette suinkaan te halua olla
huonompia kuin isot pojat.
-- No ei sitten.
Will antoi lupauksensa kuin sankari. Hänen veljensä suostui huoaten,
mutta päätti itsekseen lukea kertomuksensa loppuun sillä hetkellä,
kun kuukausi olisi kulunut.
-- Sinä otit vaikean tehtävän suorittaaksesi, Jessie, kun lupasit
hankkia hyvää lukemista pojille, jotka ovat eläneet helppohintaisilla
jutuilla. Sehän on samaa kuin siirtyä vadelmatortusta voille ja
leivälle. Mutta nähtävästi sinä tahdot pelastaa heidät sappitaudilta,
sanoi Alec-tohtori huvittuneena.
-- Minä muistelen isoisän sanoneen, että mieltymys hyviin kirjoihin
on miehen paras turva, sanoi Archie mietteissään katsellen edessään
olevaa hienoa kirjastoa.
-- Olkoon, mutta nykyään ei ole aikaa lukemiseen; pitää oppia
haalimaan rahaa, muuten mies ei ole mistään kotoisin, pisti Charlie
väliin muka maailmanmiehenä.
-- Niin, rahanhimo on Amerikan kirous. Sen vuoksi miehet syövät
kunniansa ja rehellisyytensä, niin ettei enää tiedä, kehen voi
luottaa. Vain joku nero, sellainen kuin luonnontieteilijä Agassiz,
uskaltaa sanoa: "En voi tuhlata aikaani tullakseni rikkaaksi", tuumi
Jessie-rouva alakuloisena.
-- Toivotko sinä, että meistä tulisi köyhiä? kummasteli Archie.
-- En, hyvä ystävä, eikä sinusta toki tulekaan niin kauan kuin
voit käyttää käsiäsi. Mutta minä kauhistun tätä rahanhimoa ja sen
aiheuttamia kiusauksia. Voi pojat, pelkään sitä aikaa, jolloin minun
täytyy päästää teidät maailmalle, sillä sydämeni varmaan murtuisi,
jos te joutuisitte turmioon kuten niin moni muu. Muistattehan, että
suuresta neekerien puolustajasta Sumnerista sanottiin: "Kukaan
ei olisi uskaltanut yrittää lahjoa häntä." Toivoisin että teistä
voitaisiin sanoa samoin.
Jessie-rouvan ääni vapisi, kun hän lausui viimeisiä sanoja. Hän
puristi poikia rintaansa vasten, aivan kuin peläten päästää heitä
tästä rauhallisesta satamasta elämän suurelle merelle, jossa moni
pieni pursi on tuhoutunut. Nuoremmat pojat painautuivat lähemmäksi
häntä, ja Archie sanoi rauhallisesti ja päättäväisesti:
-- En voi luvata, äiti, että minusta tulee Agassiz tai Sumner; mutta
lupaan, että minusta tulee rehellinen mies.
-- Silloin olen tyytyväinen! Ja tarttuen Archien ojennettuun käteen
Jessie-rouva vahvisti hänen lupauksensa suudelmalla, johon sisältyi
äidin usko ja toivo.
-- Minä en ymmärrä, kuinka heistä voisi koskaan tulla kehnoja
miehiä, kun täti on noin onnellinen ja ylpeä heistä, kuiskasi Rose
Alec-sedälle liikuttuneena tästä pienestä kohtauksesta.
-- Sinun täytyy auttaa tätiäsi tekemään heistä miehiä. Sinä olet
jo aloittanut. Kun näen nuo renkaat kellonperissä, sinä olet minun
silmissäni kauniimpi kuin jos timantit välkkyisivät korvissasi,
vastasi Alec-tohtori katsoen Rosea lämpimästi.
-- Olen iloinen, kun sinä uskot minun voivan tehdä jotakin, sillä
minä haluan sydämestäni olla hyödyksi.
-- Minä uskon, että olet oikealla tiellä, sillä kun tytöt hylkäävät
turhamaisuutensa ja pojat pienet paheensa, silloin asiat ovat
oikealla tolalla. Jatka vain eteenpäin, Rose, ja auta poikia
kasvamaan rehellisiksi ja vastuuntuntoisiksi miehiksi.
18