Rose kertoi toisille koko asian, eikä kukaan 'parkunut' Macin
onnettomuuden takia tai sanonut sanaakaan, joka olisi tehnyt pojan
levottomaksi. Mac keskusteli lääkärin kanssa, mutta se tuotti hänelle
sangen vähän lohtua, sillä hän ei oikeastaan saanut tehdä kerrassaan
mitään. Kuitenkin se toivo, että hän saisi kerran opiskella jos
kaikki menisi hyvin, antoi hänelle voimaa kestää onnettomuuden. Hän
alistui kohtaloonsa niin tyynenä, että kaikki ihmettelivät, sillä
kukaan ei ollut aavistanut, että hiljaisessa Kirjatoukassa olisi niin
paljon miehuutta ja mielenlujuutta.
Toisiin poikiin onnettomuus ja Macin osoittama kärsivällisyys tekivät
syvän vaikutuksen. He olivat kaikki kilttejä hänelle, mutta eivät
aina erityisen tahdikkaita koettaessaan lohduttaa ja huvittaa häntä;
ja Rose huomasi, että hän oli usein masentunut heidän vierailujensa
jälkeen.
Rose piti yhä edelleenkin paikkansa ylihoitajattarena ja esilukijana,
vaikka pojatkin koettivat parhaansa omalla meluisella tavallaan.
Joskus he olivat pahoillaan, kun näkivät että Rosen palvelukset
olivat mieluisampia kuin heidän, ja salaa he kuiskailivat toisilleen,
että "vanha kunnon Mac alkaa pitää tyttömäisestä hemmottelusta".
Mutta he eivät voineet kieltää, että Mac tarvitsi Rosea ja että vain
hän oli pysynyt uskollisesti paikallaan. Tuo tosiasia tuotti heille
jokaiselle silloin tällöin ankaria omantunnon tuskia.
Rose hallitsi tässä huoneessa, sillä Jane-täti uskoi potilaan
hoivaamisen melkein kokonaan hänelle huomattuaan, kuinka paljon
kokemusta tyttö oli saavuttanut hoitaessaan sairasta isäänsä, ja
tässä tapauksessa hänen nuoruutensa oli enemmän hyödyksi kuin
vahingoksi. Mac oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei kukaan osannut
hoitaa häntä niin hyvin kuin Rose, ja Rose puolestaan oppi yhä
enemmän pitämään hoidokistaan, vaikka oli ensin ajatellut, että tämä
kaikista seitsemästä serkusta oli vähimmän viehättävä. Hän ei ollut
yhtä kohtelias ja herkkä kuin Archie, ei yhtä iloinen ja kaunis kuin
Charlie, ei liioin yhtä vilkas ja valmis palvelemaan kuin Steve. Hän
ei osannut pitää hauskaa kuten 'nulikat' eikä ollut niin sydämellinen
ja luottavainen kuin pikku Jamie. Hän oli jörö, hajamielinen,
huomaamaton, kömpelö ja vähän rikkiviisaskin, ei siis lainkaan sitä
lajia, jolle Rosen kaltainen nirso, kauneutta rakastava tyttö antoi
arvoa.
Mutta tämän koettelemuksen aikana Rose keksi Macissa monia hyviä
ominaisuuksia, ja hän oppi paitsi säälimään myös kunnioittamaan
ja rakastamaan onnetonta Kirjatoukkaa. Mac koetti olla miehekäs,
kärsivällinen ja iloinen, mutta se oli vaikeampaa kuin kukaan osasi
edes kuvitella. Vain pikku hoitaja näki myös hänen raskaimmat
hetkensä. Rosesta alkoi tuntua, etteivät toiset antaneet Macille
kylliksi arvoa, ja kerran hän ilmaisi sen tavalla, joka teki poikiin
voimakkaan vaikutuksen.
Loma oli melkein lopussa, eikä Mac päässyt toisten mukana kouluun. Se
masensi hänen mielensä, ja serkut koettivat kaikin keinoin piristää
häntä; varsinkin eräänä iltapäivänä näytti heidät kaikki vallanneen
oikea alttiuden puuska. Jamie taapersi mäkeä alas ja suoraan sairaan
luo kädessään tuokkosellinen karhunvatukoita, jotka hän sanoi
poimineensa kaikki itse, mikä muuten näkyikin hänen tahraisista
sormistaan ja mustista huulistaan. Will ja Geordie toivat kumpikin
koiranpenikkansa ajankuluksi, ja vanhemmat pojat puhuivat käydessään
pelkästään jalkapallosta, kriketistä ja muista urheiluharrastuksista,
jotka olivat omiaan muistuttamaan potilaalle, mistä kaikesta hän oli
osaton.
Alec-setä oli vienyt Rosen kanssaan ajelulle, koska tämä hänen
mielestään oli käynyt kalpeaksi kuin perunanitu istuessaan
lakkaamatta puolipimeässä huoneessa. Rosen ajatukset olivat kuitenkin
kaiken aikaa Macissa, ja palattuaan hän juoksi suoraa päätä sairaan
huoneeseen. Siellä vallitsi hirveä sekamelska.
Pojat olivat tulleet hyvin aikein, mutta he olivat tehneet enemmän
pahaa kuin osasivat aavistaakaan, ja se näkymä, joka hoitajatar
Rosea kohtasi, oli surkea. Koirat haukkuivat, pikku pojat hyppivät
ja tanssivat, kaikki isot pojat puhuivat yhteen ääneen; ikkunaverhot
vedetty syrjään, ilma oli painostava, marjoja oli heitelty ympäriinsä
ja suojus oli puoliksi poissa Macin silmiltä. Hänen kasvonsa
hehkuivat ja hän oli aivan kuohuksissaan, sillä hänen äänensä
kuului yli muiden, kun hän väitteli tulisesti Steven kanssa eräästä
mieluisasta kirjasta.
Rose piti tätä huonetta omana valtakuntanaan, ja hän kävi
rauhanhäiritsijöitten kimppuun niin kipakasti, että se hämmästytti
kaikkia ja lopetti melun silmänräpäyksessä. Pojat eivät olleet
koskaan ennen nähneet Rosen suuttuvan, ja vaikutus oli nyt mahtava.
Oli hullunkurista nähdä, kun hän ajoi koko poikajoukon huoneesta
kuin raivostunut pieni kana, joka taistelee poikasensa puolesta. He
tottelivat kaikki nöyrinä; pikkupojat syöksyivät päätä pahkaa ulos,
mutta kolme vanhinta jäi viereiseen huoneeseen saadakseen tilaisuuden
selittää ja puolustautua. He toivoivat hartaasti voivansa lepyttää
suuttuneen nuoren neidin, joka heti ryhtyi asettamaan pöytiä ja
tuoleja paikoilleen.
Siinä seisoskellessaan he näkivät puoliavoimesta ovesta Rosen
askartelun ja olivat onnettomia todetessaan, että he olivat
ajattelemattomuuttaan aiheuttaneet paljon vahinkoa.
-- Hän pani huoneen käden käänteessä kuntoon! Me olimme aika
tylsimyksiä, kun toimme sisään koirat ja pidimme niin hirveää melua,
huomautti Steve katseltuaan ovenraosta.
-- Vanha Kirjatoukka kiemurtelee niin kuin saisi kyytiä, vaikka
Rose hoitelee häntä kuin kissaemo. Onkohan hänkin suuttunut? lisäsi
Charlie, kun kuuli Macin valittavan 'kirottua päätänsä'.
-- Kyllä Rose hänet lepyttää; mutta on kurjaa, että me saatamme
hänet kiihdyksiin ja jätämme sitten Rosen tyynnyttelemään häntä.
Minä tahtoisin mennä auttamaan, mutta en tiedä miten, sanoi Archie
masentuneena.
-- En minäkään tiedä. Mutta eikö olekin ihme, miten käteviä naiset
ovat hoitamaan sairaita? sanoi Charlie pohtien tätä kieltämätöntä
tosiseikkaa.
-- Hän on ollut tavattoman kiltti Macille, aloitti Steve ikään kuin
moittien itseään.
-- Parempi kuin hänen oma veljensä, pisti Archie väliin lohduttautuen
sillä, että sai syyttää toista.
-- Ei sinun tarvitse minulle saarnata. Te ette ole tehneet hänen
hyväkseen sen enempää, vaikka olisitte kyllä voineet, sillä hän pitää
teistä enemmän kuin minusta. Minä ärsytän häntä, niin hän väittää,
eikä ole suinkaan minun syyni, etten ole pystynyt enempään, penäsi
Steve puolustautuen.
-- Me olemme kaikki olleet itsekkäitä ja jättäneet hänet oman onnensa
nojaan. Eikä siitä kannata riidellä, vaan meidän täytyy koettaa
tehdä parannus, sanoi Archie ottaen jalomielisesti moitteista
omille niskoilleen enemmän kuin oikeastaan oli syytä, sillä hän oli
muistanut Macia useammin kuin toiset.
-- Rose on ollut hänen luonaan kuin hyvä hengetär, eikä ollenkaan
ihme, että Mac tahtoo mieluimmin hänet hoitajakseen. Minäkin
tahtoisin Rosen, jos olisin niin kurjassa jamassa kuin Mac, lisäsi
Charlie tuntien, ettei ollut kohdellut Rosea oikeudenmukaisesti.
-- Suoraan sanoen, pojat, me emme ole olleet Roselle niin reiluja
kuin olisi pitänyt, ja meidän täytyy keksiä hänelle jokin hyvitys,
sanoi Archie, joka aina tahtoi maksaa rehdisti velkansa vaikkapa
velallinen olisi ollut vähäinen tyttölapsi.
-- Minua harmittaa, että härnäsin häntä sen nuken takia, jonka Jamie
penkoi esille, ja sanoin häntä kapalovauvaksi, kun hän itki kuollutta
kissanpoikaa. Tytöt ovat kyllä joskus aikamoisia hanhia, sitä ei voi
auttaa, sanoi Steve tunnustaen vilpittömästi rikkomuksensa ja oli
valmis hyvittämään ne, vaikkei tiennyt niillä tavalla.
-- Minä pyydän häneltä polvillani anteeksi, että olen kohdellut häntä
kuin pikku tenavaa. Se on varmasti raivostuttanut häntä. Oikeastaan
hän on vain pari vuotta minua nuorempi. Mutta hän on niin pieni ja
soma, että häntä pitää melkein nukkena, sanoi Prinssi katsellen sadan
kahdeksankymmenen senttinsä korkeudesta alas, aivan kuin Rose tosiaan
olisi ollut kääpiö hänen rinnallaan.
-- Olkoon vain kuin nukke, mutta hänellä on hyvä sydän ja mainion
terävä pää. Mac sanoo, että Rose käsittää muutamia asioita nopeammin
kuin hän, ja äidin mielestä Rose on tavattoman taitava tyttö, vaikkei
tiedäkään kaikkia maailman asioita. Ei sinun ollenkaan tarvitse
pöyhistellä, Charlie, vaikka oletkin noin pitkä. Rose pitää Archiesta
enemmän kuin sinusta, sillä Archie kohtelee häntä kunnioittavasti.
-- Kas vain, Stevehän hyökkäilee kuin tappelukukko; mutta älä
ollenkaan kiukuttele, poika, siitä ei ole apua. Tietenkin kaikki
pitävät Päälliköstä eniten, ja elleivät pitäisi, minä kyllä
opettaisin heitä. Tyynny sinä vain ja tarkkaa omaa käytöstäsi, ennen
kuin tulet toisia neuvomaan.
Prinssi sanoi tämän hyvin arvokkaasti ja hyväntahtoisesti; Archie
näytti ujon tyytyväiseltä saatuaan näin imartelevaa tunnustusta,
ja Steve rauhoittui täytettyään velvollisuutensa veljenä ja
serkkuna. Seurasi hetken hiljaisuus, ja sinä aikana Jane-täti
ilmestyi viereiseen huoneeseen teetarjottimineen, jolle oli asetettu
monenlaisia herkkuja, ja valmistautui syöttämään isoa poikaansa,
sillä sitä tehtävää hän ei tahtonut jakaa kenenkään kanssa.
-- Jos voit viipyä vielä vähän aikaa, pyytäisin sinua tekemään
Macille uuden silmäsuojuksen; pojat ovat tahrineet tämän marjoilla
ja sen pitää olla siisti, sillä huomenna Mac pääsee ulos, jos on
pilvinen päivä, sanoi Jane-täti voidellen tottuneesti paahtoleipää.
-- Kyllä minä teen, Rose vastasi niin lempeällä äänellä, että poikien
oli vaikea uskoa sitä samaksi, joka hetkistä aikaisemmin oli vihan
vimmassa komentanut: "Ulos tästä huoneesta, heti paikalla joka mies!"
Samassa Rose astui saliin ja istahti sanaakaan virkkamatta työpöydän
ääreen. Oli hullunkurista nähdä kolmen ison pojan tuijottavan pientä
tyttöä, joka vakavana pujotti vihreää silkkilankaa neulansilmään.
Kaikki he tahtoivat jotenkin ilmaista katumustaan, mutta eivät
tienneet miten aloittaa. Rosen juhlallinen ilme osoitti selvääkin
selvemmin, että tyttö aikoi säilyttää arvokkuutensa, kunnes
syylliset olisivat perin juurin nöyrtyneet. Äänettömyys alkoi käydä
painostavaksi, kun Charlie, jolla oli erinomainen taito hieroa
sovintoa, äkkiä heittäytyi polvilleen Rosen eteen, löi rintoihinsa ja
sanoi epätoivoisella äänellä:
-- Rakas serkku, suo anteeksi tämä kerta! Minä en enää milloinkaan
tee sellaista.
Rosen oli vaikea pysyä totisena, mutta hän onnistui sentään ja sanoi
arvokkaasti:
-- Macilta sinun on pyydettävä anteeksi, ei minulta. Minulle te
ette ole tuottaneet mitään vahinkoa, mutta hänelle ehkä paljonkin
päästäessänne sisään niin ajattelemattomasti valoa ja melutessanne ja
puhuessanne hänelle asioista, jotka kiihdyttivät häntä.
-- Luuletko todella, että me olemme saaneet pahaa aikaan? kysyi
Archie huolissaan, ja Charlie heittäytyi omantunnon vaivoissa
lattialle pöydän jalkoihin.
-- No ihan varmasti, sillä hänellä on kauhea päänsärky, ja hänen
silmänsä ovat punaiset kuin -- kuin tämä tyyny, vastasi Rose
pistäen vakavana neulansa tyynyyn, joka oli punainen ja pullea kuin
hyötymansikka.
Tämän lyhyen tiedotuksen kuultuaan Steve kirjaimellisesti repi
hiuksiaan, sillä hän työnsi sormensa huolellisesti kammattuun
tukkaansa ja pörrötti sitä aika lailla, aivan kuin se olisi ollut
ankarin rangaistus jonka hän saattoi itselleen keksiä. Charlie
rukoili lattialla, että joku hirttäisi hänet; mutta Archie, johon
tapaus koski syvimmin, ei puhunut mitään, vaan vannoi itsekseen
lukevansa Macille ääneen, kunnes hänen omat silmänsä olisivat
punaiset kuin tusina neulatyynyjä.
Kun Rose näki, kuinka terveellisen vaikutuksen hänen esiintymisensä
oli tehnyt pahantekijöihin, hänestä tuntui, että oli aika leppyä
ja herättää heissä vähän toivoa. Hän ei voinut kuitenkaan olla
antamatta lattialla loikovalle Prinssille pientä ojennusta, sillä
tämä oli loukannut hänen tunteitaan useammin kuin ehkä aavistikaan;
niinpä Rose antoi sormustimellaan luunapin pojan päälaelle ja sanoi
alentuvasti kuin joku korkeampi olento, joka katsoo maan matosen
puoleen:
-- Älä ole typerä, vaan nouse pystyyn. Minä neuvon sinulle paljon
järkevämpää tekemistä kuin tuo kieriskely lattialla.
Charlie totteli heti ja istahti jakkaralle Rosen jalkojen juureen;
toisetkin syntiset vetäytyivät lähelle kuullakseen viisauden
sanoja hänen huuliltaan, ja tämän nöyryyden lepyttämänä Rose sanoi
äidillisesti:
-- Jos te todella tahdotte olla kilttejä Macille, muistakaa ettette
koskaan puhu hänelle peleistä, joihin hän ei voi ottaa osaa, ettekä
lavertele kuinka hauskaa teillä itsellänne on ollut. Lukekaa
hänelle rauhallisesti jotakin hyvää kirjaa, rohkaiskaa häntä sillä
ajatuksella, että hän vielä pääsee kouluun, ja auttakaa häntä vähä
vähältä opiskelemaan. Te voitte tehdä sen paremmin kuin minä, sillä
minähän olen vain tyttö enkä opiskele latinaa, kreikkaa enkä muita
vaikeita aineita.
-- Mutta silti sinä osaat monia asioita paljon paremmin kuin me; sen
sinä olet osoittanut käytännössä, sanoi Archie katsoen Roseen niin
lämpimästi, että tyttö ilahtui. Silti hän ei malttanut olla antamatta
Charlielle vähän lisää kuritusta vaan sanoi niskojaan nakaten ja
muikistaen huulia, jotka väkisinkin olivat vetäytyä hymyyn:
-- Hauskaa että ajattelet noin, vaikka olenkin vain tällainen
'kummallinen kana'.
Huomautus sai Prinssin kätkemään kasvonsa; Steve taas kohotti
ylpeästi päänsä huomattuaan, ettei tuo nuoli ollut tarkoitettu
hänelle. Archie nauroi, ja nähdessään sinisten silmien vilkkuvan
veitikkamaisesti ruskeitten sormien lomasta Rose nipisti
sovinnollisesti Charlieta korvasta ojentaen näin palmunoksan rauhan
merkiksi.
-- Nyt siis kaikki on hyvin ja suunnitelma valmis Mac-paran hyväksi,
sanoi Rose hymyillen niin suopeasti, että pojista tuntui kuin aurinko
olisi äkkiä alkanut täydellä terällä paistaa paksun pilven väistyttyä.
Myrsky oli puhdistanut ilman ja sitä seurasi neuvottelu, jonka aikana
tehtiin varsin vaihtelevia ja yllättäviä suunnitelmia, sillä jokainen
oli valmis uhraamaan Mac-paran alttarille, ja Rose oli johtotähti,
johon toiset nöyrinä katsoivat. Tietenkään näin ylevä mieliala ei
voinut kestää kauan, mutta sen muisto säilyi vielä sittenkin, kun
ensimmäinen innon puuska oli jäähtynyt.
-- No niin, nyt se on valmis, ja toivottavasti huomenna on pilvistä,
Rose sanoi saatuaan valmiiksi uuden suojuksen, jonka edistymistä
pojat olivat kiinnostuneina seuranneet.
-- Minä olen tilannut oikein paisteisen päivän, mutta teenkin ilmojen
kirjurille muutosehdotuksen. Hän on hyväntahtoinen kaveri ja ottaa
sen kyllä huomioon, olkaa huoletta, sanoi Charlie, jonka vallaton
mieli oli palannut.
-- Helppo sinun on laskea leikkiä, mutta miltähän itsestäsi tuntuisi
käydä viikosta viikkoon silmät peitossa, herraseni? Ja Rose hillitsi
Charlien kuohuvaa vallattomuutta sitomalla suojuksen pojan silmille,
kun tämä istui tyynyllä hänen jalkojensa juuressa.
-- Se on inhottava! Ota se pois, kuule, ota se pois! En ollenkaan
ihmettele, että Mac-parka on synkkämielinen käyttäessään tällaista
kapinetta. Charlie katseli tuota kidutusvälinettä niin totisena, että
Rose suopeasti irrotti sen ja meni sanomaan Macille hyvää yötä.
-- Minä saatan Rosen kotiin, sillä alkaa jo hämärtää ja hän on arka,
sanoi Archie unohtaen, että oli usein virnistellyt tuon arkuuden
takia.
-- Kai se tehtävä kuuluu pikemminkin minulle, minun veljeänihän hän
hoitaa, ryhtyi Steve puolustamaan oikeuksiaan.
-- Mennään kaikki yhdessä; se on hänestä hauskaa, ehdotti Charlie
tarttuvassa ritarillisuuden puuskassa.
-- Mennään vaan! vastasivat toiset, ja he lähtivät kaikki Rosen
mukaan tämän suureksi ihmeeksi ja salaiseksi tyydytykseksi. Tosin
Archie yksin huolehti Rosesta, sillä toiset kaksi loikkivat aitojen
yli, juoksivat kilpaa ja painivat keskenään koko matkan.
Perille päästyään he rauhoittuivat, kättelivät sydämellisesti ja
tekivät parhaan kumarruksensa; sitten he kääntyivät arvokkaasti
kotiinpäin kuin ainakin herrasmiessaattajat. Rose katseli heidän
jälkeensä tyytyväisenä ja tuumi:
-- Juuri noin minua pitää kohdella!
13