Miten olisi kirjeenkirjoittaja hämmästynytkään, jos hän olisi nähnyt
hymyn, joka nousi Hannan huulille hänen lukiessaan kirjettä, joka
kirjoittajan mielestä oli antava hänelle kauhean iskun!
»Nyt kai olen pakotettu antamaan itseni ilmi, täti?» sanoi Hanna
luettuaan kirjeen ystävälleen. »Minusta on vain hiukan harmillista
alentua mustatukkaisesta, 'sielukkaasta' Janesta vaaleakiharaiseksi,
kevytmieliseksi Hannaksi...»
»Sitä en tekisi vielä, jos olisin sinun asemassasi. Niin äkkiä
tapahtunut naamarin riisuminen saisi hänet pettymään. Minä sitoisin
hänet vielä lujemmin... minä koettaisin saada hänet, niin rakastunut
kun hän on, ehdottamaan sinulle jotain, joka muistuttaisi sinun
pakoasi, sillä silloin... Mutta en oikein itsekään tiedä, mitä sinulle
neuvoisin... tämä on niin eriskummallista...»
Palvelija ilmoitti tohtori Scherenbergin. Hanna nousi.
»Menen huoneeseeni vastaamaan tähän», hän sanoi.
»Miten iloiselta näytätkään, Jane...»
»Niin, en koskaan olisi luullut elämän olevan niin ihanaa. Mutta nyt
minä menen ja jätän tohtorin teille.»
»No, rakas Scherr, mitä teidän juhlallinen, tyytymätön ilmeenne
ennustaa? Onko ihmiskunta saanut tietää, miten tyhmänä te sitä pidätte,
ja siitä suuttunut?»
»Ikävä ja mieltäjärkyttävä on koko juttu, mutta sillä on vakava
puolensa, joten katson olevani velvollinen teille siitä ilmoittamaan»,
sanoi tohtori puristettuaan Mrs. Edgecomben kättä ja istuuduttuaan
häntä vastapäätä.
»Minä olen vallan utelias. Puhukaa!»
»No niin, sanon sen suoraan kiertelemättä. Te tulette hyvin
hämmästymään. Amerikkalaisemme on tänään tunnustanut minulle, että
hänellä on vaimo.»
»Ah!»
»Mitä te sanoitte?»
»Sanoin 'ah'...»
»Ettekö mitään muuta?»
»Mitäpä minä muuta sanoisin?»
»Ainakin 'tuhat tulimmaista'!»
»Jos se huvittaa teitä, niin voinhan sanoa vielä jonkun muunkin
voimasanan.»
»Te nauratte, Mrs. Edgecombe, mutta luulisin asian olevan vakavaa
laatua. Eilisen kuherruksen ja sen edellisen pitkän armastelun olisi
luullut saavan vallan toisen käänteen. Jospa teidän veljentyttärenne
sydän ei olisi kuoliaaksi haavoitettu eikä hänen maineensa kärsisi
siitä! Tämä mies ei tietenkään koskaan enää saa astua jalallaan tähän
taloon... Voitteko antaa minulle anteeksi, että olen tuonut hänet
tänne?»
»Älkää innostuko liiaksi, Scherr! — Luulin teillä olevan vapaampia ja
harkitumpia mielipiteitä sydämen asioissa.»
»Mielipiteet kyllä, hyvä Mrs. Edgecombe; jos on kysymys ihmiskunnasta
yleensä, olen valmis ivailemaan sen häveliäisyyttä, mutta käytännössä
täytyy mukautua vallitseviin tapoihin ja tehdä voitavansa suojellakseen
hyviä ystäviään.»
»Tahdotteko, niin hämmästytän teitä vielä enemmän, rakas tohtori,
kertomalla teille jotain, joka saa teidät huudahtamaan ei ainoastaan
'tuhat tulimmaista', vaan paljon kovempaakin?»
»Entä mitä se sitten on?»
»Että Janella on mies.»