»Hyvästi, rouva! Voikaa hyvin, neiti Emilie!» sanoi Hanna liikutettuna.
»Sydämelliset kiitokset ystävällisyydestänne!»
»Meidänhän tulee teitä kiittää, rakas lapsi — te olette tuottanut
meille vain iloa; meistä on niin ikävä kadottaa teidät, ja Karl raukka
tulee suremaan teitä kovasti.»
»Enkö saa sanoa hänelle hyvästi?»
»Ei, älkää sanoko — hän nukkuu nyt ja hän tulisi vain niin
murheelliseksi.»
»Kas tässä, rouva, on lainakirjaston kirja, ja lainauskortti on
siinä sisällä — toissa päivänä uudistin lainausoikeuteni kolmeksi
kuukaudeksi; luovutan sen teille, niin te voitte lukea poika
raukalle...»
»Oi, mitenkä hauskaa, sydämelliset kiitokset, neiti! Minä etsinkin
juuri kirjaa häntä varten. Mikä tämä on?»
Luutnantinrouva avasi kirjan ja katsoi etulehteä. Mrs. Edgecombe
astui lähemmäksi. Hän oli utelias näkemään mitä kirjallisuutta hänen
suojattinsa luki. Se oli Hackländerin Taiteilijaromaani. Hän nyökäytti
päätään hyväksyen.
»Vielä kerran hyvästi!» sanoi hän ojentaen kätensä luutnantinrouvalle.
»Älkää olko pahoillanne, vaikka ryöstänkin teiltä vuokralaisenne.»
Hanna suuteli molempia naisia. Palvelustytölle hän ohimennen antoi
pari guldenia, viimeiset mitä omisti, ja sanoi ystävällisesti: »Minä
matkustan pois — hyvästi, Lisi.»
Tyttö, joka vieraan kunniaksi oli vaihtanut siistimispukunsa toiseen,
otti Hannan matkalaukun ja vei sen vaunuihin.
Mrs. Edgecombe ja Hanna nousivat niihin.
»Minne kuski saa ajaa?» kysyi viimeksimainittu. »Hotelliinko?»
»Ei vielä. Meillä on vielä hiukan ostoksia tehtävänä.»
»Minne me sitten ajamme?»
»Sen _te_ tiedätte; minä olen vieras Wienissä. Tahtoisin mennä useihin
muoti-, liina- ynnä muihin liikkeisiin...»
»Hyvä; siis Stephanin-torille!» sanoi Hanna kuskille.
»Minä ostan erästä matkustelevaa naista varten tarvittavat tavarat»,
sanoi Mrs. Edgecombe hetkisen kuluttua, »suuren matkakirstun hattu-,
leninki- ja pienten tavarain osastoineen, sekä täytän osastot kengillä,
hansikkailla, pukutarpeilla...»
»Sepä on suuri työ», sanoi Hanna hymyillen, »mutta minä näin teidän
huoneessanne niin monta matkakirstua, että luulin teidän toimittaneen
ostoksenne jo.»
»Niin, minulla on aivan liian paljon matkatavaraa. Mutta
matkustavainen, jonka aion varustaa, ei ole minä, vaan eräs
ihastuttava, nuori tyttö, jolla nykyään ei ole kuin pieni matkalaukku.»
»Oh... Mrs. Edgecombel»
»Siitä tulee meille molemmille todellinen ilo, eikö totta? Nauttikaamme
hauskasta työstämme. Jos on tilaisuutta viattomaan iloon, hauskaan
hetkeen, kuten nyt, tulee nauttia siitä täysin siemauksin. Te saatte
vielä nähdä, mimmoinen vanha filosofi minä olen!»