Emo-jänis tuli pyrynä metsän rajaa
kun poikineen isä teki talvimajaa.
»Se tulee», huus emo ja ilmaa haukkas
ja huohottain yli kantojen laukkas.
»Mikä?», ärähti isä, »no, tulla anna!» —
Mitä tollotat, poika, käy kiinni ja kanna!»
— »Vielä kysyt», jo suuttui emo, »no Raiku
ja pamaus, tiemmä, ja haiku ja kaiku.
Se tulee jo suolla, sen näki rastas.»
— »Ei meillä pelätä», isä vastas —
»sull' aina on, äiti, se hätä ja hoppu»,
isä pystyyn nous, »siit' on tehtävä loppu.»
Putos haavasta lehti ja tuli polun poikki —
isä-jussi kuin ammuttu viitaan loikki.