Miten kauan, on ratkaista vaikeaa,
lie muurahaisten ollut maa,
siit' tiede on viel' eri mieltä.
Ratk' selvää kertovat kieltä
kaikk' kaivaukset jo kuitenkin:
vie juurem' juur' aikaan loittoon,
histoorian aamunkoittoon.
Jo alkuisämme ammoisin
alamaiseks muurahaiskultuurin
maailman laskea tahdoit
ja sen myös tehdä mahdoit;
sen mahdoit he järjen neuvoin
ja vahvoin muurahaisleuvoin.
Työ heidän on jälkipolvilta
yhä tullut täydennetyksi
kunis maa niin navalle navalta
on valtakunta yksi,
kunis kaikk' alamaisiks on langenn'
ja kuuliaisiks sangen.
Pahin voittaa yks oli vihamies,
jost' aikakirjat kertoa ties,
ja yks oli taistelu vaikein
ja sen muisto juur' julmin ja haikein.
Tuli kerran — sen vanhat muistaa kai,
yli hetken sen jotka elää sai —
iso hirviö kaupunkimme luo,
kovin peljättävä oli nähdä tuo:
suur' ruumis sill' oli, pieni pää
— pien'päiset on heikot järjeltään —,
kaks silmää päässä sen hiilui
ja vimmaa, kiukkua kiilui;
vain kaks sillä myös oli jalkaa.
Ja ennenkuin kukaan aavistaa
se jo pitkillä tuntosarvillaan
hävittää, tuhota alkaa.
Se tuntenut ei sotalakeja lain,
se surmas ja polki kuin peto ain,
ratk' ilkiäst' hyökäten päänäns,
kuin kärppä se käänteli häntäns.
Se ennätti jo liki palatsin
kun reservikin tuli aseihin,
kuink' ehdim', purra me koitim',
ja kuin urhot me sodim' ja voitim.
Pois läks kovan tappelun jälkehen
se haavoin kuolettavaisin;
sitä nähty ei sitten laisin.
Koko lajikin pian sukupuuttohon
sen kanssa kai kohta jo kuollut on.
Se lajins' oli laitimmaisin.
On tiedemiehemme tutkineet sen,
oli alkueläin se ihminen.
Jos voitim', myös sotahautausmaa
kuin neulasta täynn' oli vainajaa,
sukupolvien työ, kuin laastu kans,
rakettava kaikk' oli kohdastans.
Ja hiell' ja väell' myös rakettihin
ylös taas se aikain mennen,
kunis mahti muurahaiskultuurin
oli korkiamp' kuin ennen.
Sen hetken jälkeen alkaa juur'
kukoistusaikam' ylväs, suur.
Nyt muurahaisten kauppatie
maan äärestä niin ääreen vie,
karavaanimme kultaa kuljettaa
Ja taide ja tiede myös kukoistaa.
On tutkittu muinaistavat,
maan kuoret ja vuoret ja navat,
kivikirjoitukset ja leukaluut
ja alkueläinten seikat muut.
On tungettu syvälle alle maan,
on kiivetty honkaan korkeimpaan,
yhä eemmäs pyrkiä koitam',
kaikk' tiedäm' ja tunnem' ja voitam'.
Maanpiirin ratki me hallitsem'
ja kaikk' juur' viisaast' vallitsem'.
Me mahdit ja vallat ja valtiaat,
me luonnon kruunut ja kuninkaat.