Väräjöivä päivänsavu
yli suvisen veen ja maan.
Miten tuoksuu pihka, havu
ja huumaa lemullaan,
miten loistaa metsän syvyys
ja välkkyy lehti, puu,
ja päivän iki-hyvyys
maan yli siunaantuu!
Mikä riemu taivahalla
ja maassa loputon!
Joka vihreen korren alla
maailma kätköss' on,
joka kukka hohtaa, hymyy
kuin ihme outo, uus,
joka ruohon taakse lymyy
uus satu, salaisuus.
Koko metsä helkkyy, helää
ja soi ja visertää,
koko metsä liikkuu, elää,
värähtää, hengittää —
yli kaiken hymyilet sä,
pyhä päivä suven kuun, —
minut ota riemuus, metsä,
sun riemuus salattuun!