Kuin uhrin tuoksu nouskohon kiitos Sulle
mun syömeni rauhan onnesta täyden nyt,
ma kiitän siitä, että mä elämän sain
ja sen tuntea tuskan ja riemun sielussain
ja että on syömeni väkevänä sykkinyt.
Ma kaikesta kiitän, mit elämä antoi mulle.
Nyt nään minä hetkenä aivoitustesi pohjaan
ja tunnen tuskassa, riemussa elämän lain,
on hyväksi ollehet kohtalot kärsityt:
surut muiden on kuin tuntea voisin nyt,
ma kiitän, että tän hetken viel' elää sain
ja langeta etehen sen, joka kohtalot ohjaa.
Yks määrä lävitse tuskan ja yön mua johti:
iankaikkisiin tähtihin päin, yhä ylöspäin!
Ja jos eksyinkin ja jos suru mun maahan kaas,
se määrä suurena silmähän siintää taas,
uus elämä versoo ja kukkii mun syömessäin
kuin kevät aueten päivää ja taivasta kohti.