— Katos kultaiset pilvet taivahilta
ja kaste kukkasilta.
— Nous päivä, sä taukosit uneksimasta,
nyt alkoi elämä vasta.
— Mikä äsken viel' oli purppuraa, kultaa,
se nyt on maata ja multaa.
— Käy sauvaas, loppui unelma, taru,
tosi alkoi kova ja karu.
— Näin kovaks ja karuks en tiennyt matkaa,
miten kauan jaksanen jatkaa?
— Kuka sanoi, että kevyt on elämän taakka,
se kanna loppuun saakka.
— Miks käy niin autioks ympärilläni,
ja autioks sydämessäni?
— Min murhees kuorma kasvaa, karttuu,
sen sinussa mies vain varttuu.
— Miks ystävä käy niin kaukaiseksi
ja syön vilun-yksinäiseksi?
— On kohtalos yksin elää ja kuolla,
olla yksin tähdissä tuolla.