Kiitos, sain sinut jällehen,
kultakutrini, kuopuksen',
toiselta puolen kuolon rantaa
rakkaus vielä voi kantaa.
Kauas eksyit sä maailmaan,
maailmalta sait tuskan vaan,
maailma on niin kylmä ja karmas,
lämmin vain äidin on parmas.
Muut sua kiros, ma siunasin.
Tähtesi varhain harmenin —
koskaan ei suurimman surunsa lasta
laata voi rakastamasta.
Paljon jos sinä rikoitkin,
kiitos, kun tulit takaisin! —
rakkaus kaikki peittää ja kantaa
kärsii ja anteeksiantaa.