Ees ja taa, ees ja taa,
Heitä vien ma ees ja taa.
Mua kammoo kaikki maa;
Tonttu, vie heit' ees ja taa!
Tuoss' yksi tulee.
(Lysander palajaa.)
LYSANDER.
Demetrius, miss' olet nyt sä, pöyhkä?
PUCK.
Täss', asehissa. Entä sinä, röyhkä?
LYSANDER.
Ma heti tulen.
PUCK.
Tuonne tasangolle
Mua seuraa.
(Lysander menee, ääntä seuraten.)
(Demetrius palajaa.)
DEMETRIUS.
Missä tuo Lysander ollee?
Hätikkö! Pelkuri! Sa pakenitko?
Haa, vastaa! Pensahasen luikersitko?
PUCK.
Pukari! Tähdet haastat miekkasille,
Ja miehuuttasi kehut pensahille,
Ja pois jäät sentään. Tules, nulkki, haa!
Niin vitsaa annan. Herjan nimen saa,
Ken kanssas taistelee.
DEMETRIUS.
Haa! Varros, taikka --
PUCK.
Mua seuraa; täss' ei taistelujen paikka.
(Menevät.)
(Lysander palajaa.)
LYSANDER.
Hän eellä käy ja härnää yhtenään;
Kun ääntä kohti kuljen, poiss' on hän.
Se konna jalkajuoksussa mun voittaa;
Jos kuinka riennän, hän jo pakoon soittaa.
Ma äsken kaaduin tiellä röysteisellä,
Nyt levähdän mä.
(Laskeutuu levolle.)
Joudu, päivä hellä!
Kun valostas vaan tummin juovan nään,
Demetriolle kostan pilkan tään.
(Nukkuu.)
(Puck ja Demetrius palaavat.)
PUCK.
Huu! huu! huu! Pelkuri, miss' oletkaan?
DEMETRIUS.
Jos uskallat, niin seis! Sa joutuisaan
Edellä juokset, milloin mitä kohti;
Et seista, naamaas näyttää sin' et tohdi.
Miss' olet nyt?
PUCK.
Täss'; etkö tänne jaksa?
LYSANDER.
Tuon pilkkas kallihisti saat sa maksaa,
Jos koskaan päivän valossa sun nään.
No, mene tiehes! Väsyneenä jään
Yön kylmään helmaan tähän oikomaan ma.
Kun aamu koittaa, käsiini sun saan ma.
(Laskeutuu levolle ja nukkuu.)
(Helena tulee.)
HELENA.
Voi, pitkää, raskast' yötä kuitenkin!
Oi, joutuun riennä! Koitar, lohtus tuota!
Ett' aamust' Ateenaan ma saapuisin
Pois noiden kurjain pilkkaajaini luota.
Unetar, silmä sulje surevan,
Ett' itseni ma hetkeks unhotan.
(Nukkuu.)