Kolme vaan! Kaks kertaa kaks
Neljä on; mut, mitämaks,
Tuossa yks on: katsos vainen,
Kuink' on kalvas, raukkamainen!
Sitä lempi-veitikkaa:
Tyttö-rukat hupsuiks saa!
(Hermia palajaa.)
HERMIA.
Mua vaivaista ja raseata, oi!
Mun kaste kasteli ja oksat raapi,
En enää edes kontata ma voi,
Ruumiini voimatonna raukeaapi.
Levolle lasken. Taivas varjelkaan
Lysanderia hänen taistossaan!