Sattui, että kun Sanders joutui silloin tällöin kosketuksiin
ulkomaailman kanssa, hän totesi jollakin lailla ärtyen, että kaukaisten
metsien ja hiljaisen, väreilevän, sinisen meren takana oli miehiä ja
naisia, jotka asuivat taloissa ja tarkasti karttoivat sellaisia asioita
kuin väkivaltainen kuolema ja muut kauheat tapaukset, jotka Sandersille
olivat jokapäiväisiä.
Hän oli tekemisissä ihmisten kanssa, jotka enimmäkseen olivat
epäjohdonmukaisia ja uskoivat henkiin. Kun hallitsee sellaisia heimoja,
ovat perustuslain määräykset jokseenkin tarpeettomia.
On olemassa yksi laji miehiä, jotka voivat hallita alkuasukkaita
viisaasti, ja sitä lajia esittää tässä Sanders.
On muita tyyppejä, esimerkiksi:
Kerran tuli nuori mies Englannista monet suositukset taskussaan.
Siirtomaaministeriö lähetti hänet Sandersin alikomissaarina
hallitsemaan muuatta aluetta. Hän oli lainopin kandidaatti, oli lukenut
tieteitä ja tottunut järjestelmälliseen työskentelyyn suahelin kielen,
bakteriologian ja lääkeopin alalla. Hän oli hyvin vakava nuori mies,
ja tulonsa jälkeisen yön hän piti (kauheasti haukottelevaa) Sandersia
valveilla esittäessään järjestelmää, jolla alkuasukkaasta voitiin tehdä
— ei henkisesti, mutta kuitenkin ulkokohtaisesti kunnon kansalainen.
Sanders ei kohteliaisuudesta tehnyt vastaväitteitä, vaan lähetti nuoren
miehen tavaroineen ylämaan asemalle, ja antoi hänelle virallisen
siunauksensa.
Torrington — tämä oli nuoren miehen nimi — asettui Etebiin ja aloitti
työnsä opettamalla pakanoille koneopin alkeita. Toisin sanoen hän
luennoi heille suahelilla — jota he puolinaisesti ymmärsivät — padan
avulla höyrystä. He ymmärsivät kattilaa koskevan osan, mutta eivät
voineet täysin päästä selville siitä, mitä lihaa hän keitti, ja kun hän
neljännenkymmenennen kerran selitti, että hän keitti pelkkää vettä, he
silmäilivät toisiinsa merkitsevästi ja olivat yksimielisiä siitä, että
hänen päänsä ei ollut aivan selvä.
He eivät sanoneet tätä hänelle vasten naamaa, sillä ihmissyöjillä on
tapoja — vaikkakin heidän ruokalistansa jättää paljon toivomisen varaa.
Hra Torrington koetti opettaa heille kemiaa, selvittämällä, miten
rikkihappo sokeriin sekoitettuna synnytti Su2, Su4 tai jonkin sellaisen
sanan. Palkinnoksi hän voitti suosiota taikurina ja useammassa
kuin yhdessä majassa häntä kunnioitettiin ja kohdeltiin Suurena ja
Kirkkaana Paholaisena — jollainen hän oli muutamassa suhteessa. Mutta
ensi kerralla, kun hänen kemiansa, lakinsa ja teoriansa joutuivat
kosketuksiin asukkaiden henkien kanssa, ne menivät päin mäntyyn.
Silloin tuli Sanders — Sanders, joka oli unohtanut vähäiset kemian
tietonsa ja joka lainopin ylioppilaana oli ollut huonoissa kirjoissa.
Se tapahtui näin.
Isisissä oli nuori mies, joka ennusti eräänä päivänä, että silloin ja
silloin, sillä ja sillä tunnilla joki nousee ja hukuttaa ihmiset. Kun
hra Torrington kuuli tästä, niin hän hymyili eikä aluksi välittänyt
koko jutusta. Mutta hänen mieleensä johtui, että tässä olisi mainio
tilaisuus paljastaa raakalaisille osa siitä tieteestä, johon hän oli
niin innostunut.