Ei kauaakaan tarvinnut kulkea Vienan Karjalan puolella, ennenkuin
tuli vesille, joita ei meikäläisiin karttoihin ollut merkitty, taikka
joitten muoto oli aivan väärin piirretty. Paras kartta, mitä niistä
oli, oli yhä vieläkin tuo Inbergin piirtämä, vaikka se jo olikin monta
vuosikymmentä vanha. Jonkun verran nämä seudut olivat korjautuneet
uusimmissa venäläisissä kartoissa, mutta ei vielä siihen määrään,
että ne olisivat likimainkaan oikein olleet. Matkustellessaan Vienan
Karjalassa vaeltaja sen vuoksi halusta olisi korjannut edes suurimpia
erehdyksiä, täyttänyt edes ilmeisimpiä aukkoja. Matkallamme emme
kuitenkaan tähän työhön ryhtyneet, koska pelkäsimme rettelöitä.
Tätä teosta kirjoitellessani olen tullut ajatelleeksi, että niitten
tietojen mukaan, mitä entiset matkustajat, varsinkin Ervasti, ovat
julkaisseet, omain muistelmieni ja niitten matkaetäisyyksien johdolla,
joita runonkerääjät ovat retkillään koonneet, ehkä voisi saada jonkun
verran oikeamman kartan laadituksi varsinaisesta runoalueesta.
Karjalaisten matkustajille antamat tiedot etäisyyksistä olivat
yleensä hyvin yhtäpitävät, ja vaativatkin matkustajat, kuten prof.
Rosberg, olivat tulleet siihen vakuutukseen, että ne ovat harvinaisen
luotettavat ja tarkat. Tämä ei olekaan ihmeellistä, sillä miehet, jotka
niin paljon kulkevat maailmaa kuin karjalaiset, ovat luonnollisesti
oppineet arvostelemaan etäisyyksiä.
Näille perustuksille on teokseen liitetty kartta laadittu. Jokainen
pian huomaa, että se monessa kohden poikkeaa entisistä. Julkaisen
sen vain kokeeksi ja kehotukseksi jatkamaan tietojen keräämistä.
Varmaan jokainen rohkeammin käy oikomiseen käsiksi huomatessaan,
kuinka vähän luotettava se karttakuva on, jota olemme ikämme mieleemme
kiinnittäneet, kuinka kokonaan mielivaltaisia ovat varsinkin kaikki
pienemmät niemet ja lahdet, joita niihin on kuin koristukseksi vain
piirretty.
Matkaan lähdettäissä olen pitänyt Suomen rajaa tarkkaan mitattuna ja
määrättynä. Mutta siitäpä paikalla alkavatkin vaikeudet.
Kivijärven kylä on vain neljän kilometrin päässä rajasta, vaikka
Inbergin kartalla matka on merkitty koko penikulmaksi. Vuokkiniemeen
on sieltä kolme penikulmaa, ja näyttää siltä, kuin matka kävisi koko
joukon alemmaksi itää kohti kuin Inbergin kartalla, joten Vuokkiniemen
kirkon paikka tulisi jonkin verran etelämmäksi. Tämä käy hyvin yhteen
sen kanssa, että talvitie Ämmän ruukilta, jota olimme talvella
ajaneet, arvatenkin oikeimpia suuntia noudattaen, kulki Parvavaaran
ja Latvajärven kautta ja sieltä edelleen Venehjärven eteläpuolitse.
Jos Vuokkiniemi olisi Inbergin merkitsemällä paikalla, olisi suunta
luoteeseen, Kiannan kirkon, eikä Haukilan perukan kautta. Mutta
on vielä toinenkin määräys, joka puolustaa samaa. Lonkan kylästä,
joka ei ole siinä, mihin se on Inbergin kartalla merkitty, vaan yli
2 penikulmaa etelämpänä, Kiannan Tormuan kohdalla, on Vuonniseen
neljä penikulmaa. Mutta siitä paikasta, johon Lonkka oli Lönnrotin
ja Lähteenkorvan tietojen mukaan asetettava, ei olisi Vuonniseen
Inbergin kartalla kahtakaan penikulmaa. Neljän penikulman välimatka
lienee kuitenkin oikea, koska Lönnrot Martiskan keralla oli yötä tällä
taipaleella. Matkan suunta, joka seurailee Kursmajoen vartta, ei liene
koilliseen, kuten Inbergin kartalla, vaan käy Lähteenkorvan tietojen
mukaan suoraan itään. Vuonnisen kylä tämän kautta siirtyy kahta vertaa
kauemmaksi rajasta kuin I:n kartalla ja jonkun verran etelämmäksi.
Vuonnisen tiedettiin Vuokkiniemessä talvella näkyvistä tulipalon
kajastuksista olevan suoraan pohjoiseen kirkonkylästä.
Näin on meillä Yli-Kuittijärven kaksi pääkulmaa suunnilleen
määrättyinä. Järven muodosta mainitsee Ervasti, että Jyvöälahdesta
kuljetaan ensin yksi penikulma länttä kohti Petäjäniemeen, sitten
penikulma suoraan etelään Ristiniemeen, joka on selän länsipuolella,
ja täältä taas suoraan länteen Vuokkiniemen kirkolle. Ristiniemestä
Vuonniseen tulee kolme penikulmaa, Jyvöälahdesta neljä. Petäjäniemestä
on Ponkalahtea ja Aajuolahtea kohden aavaa selkää silmän
sietämättömiin. Näitten tietojen mukaan piirsin ensin kartan. Myöhemmin
sain kuitenkin Vuokkiniemestä erään sikäläisen miehen laatiman
suunnitelman, joka kuvaa ainakin oman kirkon seudun ja myös Vuonnisen
kulman oikeammin. Vuonnisen puolessa vesistön suunta kääntyy pohjoiseen
ja se kapenee lopulta aivan kapeaksi. Kylä on salmen länsirannalla,
ja salmesta pistää vielä muuan mutka suoraan länteen päin. Pistonjoki
laskee selkään kuusi kilometriä Vuonnisesta itään tai kaakkoon
päin. Luoteisosa Yli-Kuittijärveä on täynnään saaria, samoinkuin
Jyvöälahteenkin pistävä itäinen haara, jota vastoin Vuokkiniemen puoli
on melkein saaretonta.
Tsenan kylä on Vuokkiniemen kirkolta itään käsin viisi virstaa, väli
on kapeata kiertelevää vesimatkaa. Lähinnä kirkkoa on Lammasjärvi,
jonka salmet ja Akankoski erottavat Köynäsjärvestä. Köynäsjärven
luoteisella rannalla on Tsena. Järvi on pohjois-eteläsuunnassa,
mutta siitä muistoni mukaan polveaa muuan perukka lounatta kohti,
lähemmäksi Kivijärveä. Tsenan pohjoispuolitse kulkee toinen kapea
vesistö länttä kohti ja siihen tulee joki noin neljän virstan
mittaisesta Venehjärvestä, jonka pohjoisrannalla samanniminen kylä on.
Matka Tsenasta Venehjärveen on yksi penikulma, ja molemmista, sekä
Tsenasta että Venehjärvestä, on Ponkalahteen Ylä-Kuittijärven rannalle
yksi penikulma. Venehjärven ja Ponkalahden väli tuntui kuitenkin
penikulmaksi runsaalta. Ponkalahdesta, joka on selästä länteen pistävän
lahden rannalla, on Vuonniseen 2 penikulmaa ja keskivälillä on selän
sivussa oman lahtensa varrella Aajuolahti. Ponkalahdesta kaakkoa kohti
on selän rannassa Mölkkö, jonka paikka Inbergin kartassa niinikään on
väärä.
Kiannan Parvalasta ilmoitettiin Latvajärveen luettavan 15 virstaa
matkaa. Talvitie kulkee rajalla olevan Raatejärven poikki. Venehjärveen
tultaissa on välillä useita järviä, kuten Pirtajärvet, joitten
rannoilla kohoo somia vuoria. Lapukan järvellä en käynyt, mutta lienee
se melkoinen, koska sen eteläpää ulottuu niin lähelle Latvajärveä, että
tämä kylä käy siellä kalassa. Lapukan pienet asumukset lienevät järven
pohjoispäässä, koska niihin sanottiin olevan Vuokkiniemestä neljä
penikulmaa matkaa ja niitten sanottiin olevan "Vuonnisen puolessa".
Matka Kivijärvestä Latvajärveen on penikulma, molemmista kylistä
Venehjärveen 25 virstaa. Näitten etäisyyksien nojalla olen koettanut
kyläin paikat karttaan asettaa.
Vuokkiniemestä luetaan Jyvöälahteen vesimatkaa 3 penikulmaa. Jyvöälahti
on lahdelman pohjukassa, joka Ylä-Kuittijärven itähaarasta pistää
pohjoiseen. Kylästä on kannaksen poikki vain parin virstan matka
Keski-Kuittijärveen, joka pistää pitkänlaisen pohjukan länteen päin
Uhtuesta. Tämän pohjukan erottaa pääselästä vedenalainen särkkä, joka
toisin paikoin kohoo saariksi. Matka Jyvöälahdesta Uhtueen on kannaksen
poikki ja mainittua perukkaa pitkin 15 virstaa. Mutta kun Jyvöälahdesta
ei koskaan kuljettu maisin Uhtueen, niin ulottunee tämä perukka pitkän
matkaa Jyvöälahden ohi länteen päin. Paitsi omia oikaisujani olen
Keski-Kuittijärveä piirtäessäni pääasiallisesti noudattanut erään
Uhtuen kauppiaan antamia tietoja.
Enonsuuhun on Jyvöälahdesta penikulma matkaa, kapeita välivesiä,
jotka itäpäästä supistuvat lyhyiksi koskiksi ja virroiksi. Enonsuusta
luettiin selän poikki Uhtueen penikulma matkaa. Mutta aavaa selkää
on tuskin enempää kuin viisi virstaa, ennenkun itäpuolelle tulee
saari ja sitten mannerniemi. Keski-Kuittijärvi niin ollen on ainakin
länsipäästä aivan toisen muotoinen kuin Inbergin kartalla. Uhtuesta
Luusalmeen luettiin 32 virstaa, Luusalmesta Jyskyjärveen 50, josta
välistä kuitenkin ainoastaan 40 on aavaa Ali-Kuittijärveä. Seitsemän
virstan vaiheille muistaakseni oli jokea ja Kiintismän rajua koskea,
Jyskyjärveä, joka on Inbergin kartassa aivan liian laaja, ainoastaan
monias virsta. Matka Jyskyjärvestä Suopassalmeen on Kemijokea pitkin
penikulma tai pari, siitä Paanajärveen 4 penikulmaa, Paanajärvestä
Usmanalle 8 penikulmaa, Usmanalta Kemiin 2 penikulmaa. Mutta kaikesta
päättäen Kemijoen kaari pohjoista kohti on matalampi, kuin se on
Inbergin kartassa.
Siirtämällä Kuittijärvet etelämmäksi ja kaventamalla Keski-Kuittijärveä
saamme Uhtuen ja Röhön kyläin välin neljäksi penikulmaksi, niinkuin sen
ilmoitettiin olevankin ja niinkuin hyvin tiedän sen todellisuudessa
täyttävän. Inbergin kartassa se tuskin on kahta pidempi. Kaikkiaan
on matka tämän kautta Valasjokeen Tuoppajärven rannalle seitsemän
penikulmaa. Matka Uhtuesta Pistojärveen luettiin kuudeksi penikulmaksi.
Ohdan järvi ja Pistojärvi eivät ole samaa vettä, kuten Inbergin
kartassa, vaan on niitten välillä joki, sen mukaan kuin minulle
ilmotettiin. Matkat Pistojärvestä Vuonniseen ovat Lähteenkorvan
tietojen mukaan: Pistojärvestä Hämeen kylään 20 virstaa, siitä
Korpijärveen 20 virstaa, Korpijärvestä joen suuhun 10 virstaa. Sillä
laajalla ylänkömaalla, joka erottaa Tuoppajärven Kuittijärvien
vesistöstä, on useitakin pieniä kyliä, joitten paikat olen merkinnyt
Lönnrotin ja Lähteenkorvan antamain tietojen mukaan.
Tuoppajärven aseman määräämiseksi on useitakin lähtökohtia. Voimme
lähteä Vienan meren rannoilta, jotka jo vanhastaan ovat tulleet
verraten tarkkaan kartoitetuiksi.
Ervasti matkusti Tuoppajärvelle Kieretin pohjoispuolella olevan
syvän Uittolahden perukasta. Hän antaa matkoista sangen selvät ja
täsmälliset tiedot. Uusikylä sen mukaan on lahden perukasta noin 15
virstan päässä lahden, siis lounaan ja lännen väliseen suuntaan. Tyrhy
on Uudestakylästä penikulman verran etelään päin, Kieretin järven
luoteiskolkan, Särkijärven päässä. Tyrhystä Pinkaan kuljettaissa
soudetaan ensinnä 5 virstaa etelää kohti, sitten runsas penikulma
lounaaseen Virtasalmeen ja siitä länttä kohti Alasenjärven poikki 4
virstaa. Pingasta on maamatkaa 15 virstaa Lohijärven päähän, tämän
pienen järven etelärannalta 3-4 virstaa Lohilahden kylään, joka on
Tuoppajärven rannalla. Lohilahdesta on selkää pitkin 15 virstaa
Kiestinkiin. Mutta Lohilahti ei pistä Kiestingistä suoraan itään,
vaan ensinnä kuljetaan hyvä matka suuren selän rantaa Tuoppajärven
pääsuuntaan ja vasta sitten poiketaan Lohilahteen. Toisille kartoille
merkitty niemensuikalekin kuitenkin lienee olemassa, mutta se on
kauempana etelässä ja sen ja Kiestingin välillä on melkoinen selkä.
Nientä tuskin Kiestinkiin näkyykään, jos oikein muistan, mutta kun
selän poikki kuljetaan Valasjokeen, niin soudetaan sen päitse verraten
läheltä. Se siis pistää itärannasta keskelle selkää viistoon tätä
suuntaa kohti. Kiestinki itse on ehkä parin kolmen virstan mittaisen
särkän erottaman sulkion rannalla, joka vain pienen salmen kautta on
yhteydessä Tuoppajärven kanssa.
Toinen reitti on Kuusamosta, Paanajärveltä. Oulankajoen laaksoa
lienee Oulangansuuhun Pääjärven rannalle oikoen noin pari penikulmaa.
Laakson suunta on ensin kaakkoinen, mutta kääntyy alempana itään.
Oulangansuusta lasketaan Sohjenansuuhun, jossa Pääjärveen laskee
Tuoppajärven vesi, kokonaista viisi penikulmaa, mutta tämä matkanmäärä
tuntui minusta katseella mitaten kylläkin runsaalta. Kuitenkin silmä
Pääjärvellä rantain korkeuden vuoksi helposti pettää. Pääjärvenkin
muoto sietäisi varmaan koko joukon oikaisemista, mutta sen johdoksi
minulla ei ole tietoja. Sohjenanjoen suunta on uudemmilla kartoilla
merkitty pohjoisemmaksi kuin Inbergin kartalla. Selkien väliä lienee
penikulman verta.
Tuoppajärven eteläpäästä, Suolapohjan kylästä, kuljetaan sekä
Keski-Kuittijärvelle että Paanajärveen, Kemijoen varrelle.
Suolapohjasta Kurkeen lasketaan minun Kiestingissä saamaini tietojen
mukaan 20 virstaa maata ja Kurjesta Paanajärveen 30 virstaa niinikään
maamatkaa. Suolapohjasta Sompajärveen taas on 20 virstaa, sieltä
Haikolaan 25 virstaa, Haikolasta Uhtueen 42 virstaa. Tällä välillä on
Tsiksa, jonne Uhtuesta tulee 10 virstaa.
Tuoppajärven pituus Kiestingistä Suolapohjaan ilmotettiin 70 virstaksi,
selän koko pituus on ehkä kymmenkunnan virstaa enemmän. Tuoppajärven
eteläpään, aina siihen kohtaan, missä se leviää, olen piirtänyt
prof. Rosbergin korjauksen mukaan, pohjoispäätä olen ilmoitettujen
etäisyyksien ja omain havaintojeni mukaan haahmotellut. Varmaa on, että
Saari, jossa ennen luostari oli, on kauempana selällä kuin Inbergin
kartassa. Ohi soudettaissa näkyy se aivan vapaana, kahden puolen
leveä selkä, ja Lönnrot kertoo, että sinne oli Skiitasta 8 virstaa
matkaa aavan selän poikki. Kokkosalmen kylä on Valasjoesta suoraan
pohjoiseen, Kiestinki Kokkosalmesta kahden penikulman päässä, mutta
Kokkosalmen ja Kiestingin välinen vesimatka kiertää paljon. Niskan
koski lähtee Tuoppajärvestä viisi virstaa Kokkosalmesta länteenpäin.
Kiestingistä lasketaan Jälettijärvelle 20 virstaa -- Inbergin kartalla
matka on tuskin puolta penikulmaa!
Kiitehen--Nuokkijärven vesistössäkin olisi varmaan paljon korjattavaa.
Sille lähtiessämme voimme alkaa Miinoasta, joka on kolmen tai neljän
virstan päässä rajasta, Maanselänjärven kohdalla. Sekä Miinoan järvi
että Kiitehen selkä ovat Inbergin kartalla varmaan liian suuret.
Mainitun kartan mukaan olisi matkaa Miinoasta Akonlahteen kolme
penikulmaa -- meille matka ilmoitettiin vain 17 virstaksi, joka ehkä
on jonkun verran liian lyhyt määrä, koska muille on ilmotettu väliä
olevan kaksi penikulmaa. Tästä tulee Miinoan järven osalle tuskin muuta
kuin 3-4 kilometriä. Kiitehen selässä on niin paljon niemiä, että
aavempaa selkää tuskin näkee missään, mutta rantain piirtäminen vaatisi
paljon enemmän tietoja, kuin minulla on käytettävinä. Ainoastaan
sen tiedän jotenkin varmaan, että Komalahti, joka pistää koillista
kohti karummaksi, on vain puolet siitä, miksi se on Inbergin kartalle
haahmoteltu. Akonlahden kirkolta laskettiin lahden pohjaan 8 virstaa.
Mainittu kirkonkylä on laajalla pitkällä niemellä, jonka molemmin
puolin pitkät lahdet pistävät aina lähelle Suomen rajaa. Kiitehen
selkää pienentämällä saadaan Akonlahden ja Kivijärven kylän väli
oikeaksi, kolmeksi ja puoleksi penikulmaksi.
Luvajärveen lasketaan Miinoasta maisin 25 virstaa. Onko matkan
suunta kartalla oikein merkitty, sitä en tiedä. Kivijokea pitkin
taas sanottiin olevan Kiitehestä Luvajärveen kolme penikulmaa. Joki
mutkaa koko joukon pohjoista kohti, juosten alkumatkallaan melkein
yhtä suuntaa Kiitehen rannan kanssa. Luvajärven--Kiimasjärven ja
Nokeuksen välin olen piirtänyt niinkuin se Inbergin kartassa on,
vaikka yksityiskohdat arvatenkin kaipaisivat oikomista. Mutta laaja
Nuokkijärvi on kaikesta päättäen kartoissa väärin piirretty. En
ole itse selällä käynyt, mutta Ervasti antaa osviittoja matkoista
Nokeuksesta eteenpäin.
Nokeuksesta tulee Piismalahteen, joka on selän koillisperukassa, 30
virstaa, mutta Nuokkijärvi itse on päälle 40:n virstan mittainen.
"Se on kaunis järvi, tuuheat lehtimetsät ja vankat petäiköt kohoavat
sen korkeoilta rannoilta. Länsipäässä tuskin penikuormaa leveä, se
itäpuolessaan laajenee päälle kahden penikuorman levyiseksi seläksi."
Inbergin kartalla on länsipää vain kolmisen kilometriä leveimmältä
ja yhtä kilometriä kapeimmalta kohdaltaan. Silminnähtävästi on se
siis väärin piirretty, sillä muutoin ei Ervasti olisi erehtynyt
penikulmista puhumaan. Tähän viittaa sekin seikka, ettei hän näytä
nähneen Pääkönnientä, joka on selän etelärannalla, penikulman päässä
Nokeuksesta. Jos selkä olisi kylän kohdalla niin kapea kuin Inbergin
kartassa, ja jos Pääkönniemi olisi merkityssä paikassa, niin kylä
tuskin olisi jäänyt häneltä huomaamatta. Miten selän eteläranta
kiertelee, siitä ei ole tietoja, mutta pohjoisranta selvään on,
Ervastin ilmoituksista päättäen, toisenlainen kuin kartoilla. Kun oli
kaksi penikulmaa kuljettu Nokeuksen rannasta, kääntyi matka hiukan
koillista kohti, ja kun oli neljännes siihen suuntaan kuljettu, niin
soudettiin loput kolme neljännestä päin pohjoista. Minun saamaini
tietojen mukaan kuljetaan Pääkönniemestä viistoon selän poikki
Piismalahteen mentäissä, ja loppumatka soudetaan laajan Piismaniemen
sivua melkein suoraan pohjoista kohti.
Montakin luotettavaa tietoa on siitä, että Nuokkijärvestä lähtee
kaksi jokitiehyettä Tsirkkakemiin, Rastahan joki pohjoisempi,
eteläisempi Hämehenjoki. Ne laskevat Tsirkkakemiin lähellä mainittua
kylää, kuten prof. Rosbergin piirtämästä retkikartasta näkyy. Mutta
miltä kohdalta ne lähtevät Nuokkijärvestä, siitä ei ole muuta kuin
seuraava Lähteenkorvan tiedonanto: "Eteläinen joki, jota kuljetaan
Nokeuksesta ja Pääköstä, on Hämeh, pohjoisempi alkaa 15 virstaa etelään
Piismalahdesta ja se on Rastas. Molemmat ovat 10 virstaa pitkät.
Niitten välillä oleva saari, jota sanotaan Nuokkisaareksi, on 3 virstaa
leveä ja 15 virstaa pitkä ja se ulottuu 5 virstaa, ulos järveen."
Nähtävästi on tämä saari se niemi, joka on karttoihin merkitty
Nuokkijärven itärannalle.
Tsirkkakemin on prof. Rosberg kartoittanut. Oikaisuista on huomattava
varsinkin paljon mainitun runopaikan Kellovaaran asema. Se, samoin kuin
Tsirkkakemikin, sijaitsee todellisuudessa koko joukon etelämpänä kuin
Inbergin kartalla.
Nuokkijärven, lähinnä Piismanlahden, sitoo Jyskyjärveen myös tieto
näitten paikkain välisestä maamatkasta, Se on 35 virstaa.
Se maa, joka on Kuittijärvien ja Kiitehen--Nuokkijärven vesistön
välillä, on hyvin harvaan asuttua laajaa ylänkömaata, josta vedet
juoksevat kolmelle suunnalle. Tältä väliltä tunnen omain matkaini
nojalla sen vesistön, joka Kostamuksesta laskee Alijärveen Enonsuun
kohdalla, ja ainakin yksi penikulman mittainen järvi, Koivajärvi
nimeltään, on Kenttijärven ja Kostamuksen välillä edellisiin karttoihin
merkitsemätön. Sen yli kuljetaan poikittain. Muitakin merkitsemättömiä
järviä välillä on, mutta niitä en muistoni epävarmuuden vuoksi kartalle
piirrä. Ja varmaan on koko tämä niemimaakin täynnään suurempia ja
pienempiä vesiä, mutta ne ovat niin syrjässä kaikista liikkeistä, että
ovat jääneet kartoilta aivan pois. Ennen kuljettiin tätä välimaata
pitkinpäinkin. Kostamuksessa kerrottiin vanhan, Vuokkiniemestä lähtevän
sotatien eli "jaaman" kulkeneen mainitusta kylästä sydänmaitten halki
Jyskyjärveen. Soissa sanottiin vielä tuntuvan vanhat siltakapulat.
Niitten kyläin asemat, joita tällä ylämaalla on, olen merkinnyt
etäisyystietojen mukaan, joita useimmat runonkerääjät ovat
muistikirjoihinsa koonneet.
Näin olen koettanut haahmotella Vienan Karjalan ulkopiirteitä.
Mainittakoon vielä sana maanpinnan muodoista, vaikka niitä vähän
tunnetaan. Voimme sanoa, että koko tämä alue on enimmäkseen vaihdellen
kangasta ja suota. Kalliopohja verraten harvassa huomattavammalla
tavalla esiintyy maisemassa. Miinoan ja Luvajärven välimaalla on
maa kuitenkin hyvin ryhmyistä ja sillä välillä on paljon vuoria,
samoin kuin Kivijoenkin varressa. Mutta siitä pohjoiseen on
varsinaisia vuoria vasta Kuittijärvien rannoilla ja niistä rajalle
päin. Enimmäkseen ovat ylämaat kivikkoisia, hietamultaisia vaaroja,
matalammat maat särkkiä taikka kumpuja. Näitten vähäpätöisten
kohopaikkain välillä maa kaikkialla pyrkii suottumaan, missä se ei
ole hyvin läpäisevää kangasta. Lietemaita ja savikoita on vähän, maa
sen vuoksi on yleensä huonoa viljeltäväksi. Vasta Kemijoen varressa
on lihavampia maita, mutta siellä taas hallanvaara laajain soitten
vuoksi on suurempi kuin kuivemmassa ylämaassa. Uhtuen pohjoispuolella
on laajat kankaat. Idempänä, Tuoppajärven eteläpuolella, kankaat
vaihtuvat laajoiksi soiksi. Kankaissa on paljon pienempiä järviä.
Noin puolentoista penikulman päässä Uhtuesta niitten läpi pistää
reunansa jyrkkä lännestä itään kulkeva vuori, "Iron syrjä", joka senkin
kautta, että sitä niin yleiseen mainitaan, todistaa yksinäisyyttään.
Kuittijärven ja Tuoppajärven välimaa on myös ylänköä, josta vedet
juoksevat kolmelle suunnalle. Ylänköluonne käy selville varsinkin
Tuoppajärveä lähestyttäissä. Jo penikulman päähän siintää vaaroille
laajan selän aukeama.
Tuoppajärven rannat ovat osaksi alavat, järvi itse arvatenkin matala.
Veden kirkkaus osoittaa, että sen ympärillä on hietikoita. Järven
eteläpuolella alkavat ylen laajat yksitoikkoiset suot, joten vedet
melkein heti Tuoppajärven reunasta matkaavat eteläänpäin, Kemijokeen.
Arvatenkin Tuoppajärvi itsekin vielä katkaisee itselleen sille
suunnalle laskuväylän. Tuoppajärven luoteiskulmilla kohoo
melkoisia vaaroja, jotka liittyvät Kuusamon tuntureihin. Pääjärven
rannalla lähestyvät tunturit aivan järven reunoille. Pääjärven
itäpuolellakin on korkeita vaaramaisemia, syviä laaksoja ja niissä
järviä, mutta lähempänä Vienan merta maa alenee, tasaantuu ja on
suurina soina. Vasta aivan meren rannikolla on jälleen vuoria.
Vienan Karjalan pinta on siis jokseenkin samanlaista kuin
Pohjois-Suomenkin. Mitäpä se muuta onkaan, kuin samaa jääkauden
jättämää pohjarapaa kuin Suomen puolellakin. Samoin on siellä maa
täynnään kankaita, hietamultakumpuja, soita, särkkiä, mutta lietemaita
on vähemmän kuin Suomen puolella.
Laajat havumetsät peittävät koko tämän maan, missä se ei ole suona.
Kuusikoita on verraten vähän, petäjä humisee yksinvaltiaana Vienan
Karjalan kankailla. Ainoastaan vesistöjen varsilla ja vaaramailla on
lehtimetsää, etenkin entisten kaskien pohjilla, vaikka selkävesienkin
rannoilla mänty on vallitsevana puuna. Kankaat ovat osasta kaikkein
karuinta laatua. Havupuitten alla ei kaikkialla kanervakaan menesty.